Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sillä niin pitkälle kuin muistan, on se aina ollut meillä kylmä, epäystävällinen, sateinen ja ruma. Kuinka monet valkoiset palttinapaidat se on kastellut, kuinka monet kokkotulet sammuttanut, kuinka monelta keinumäeltä ajanut pois nuorison, joka aikoi ilon viettoon ja tahtoi nähdä pilvettömän päivännousun!
Tuskin oli hän sammuttanut kynttilän kuin elävät alkoivat häntä joka taholta syödä. »Jos luopuu maasta, lähtee Siperiaan, niin kirput, lutikat, siivottomuus. Entäs sitten; jos se on kannettava, niin sen kannan.» Mutta huolimatta tästä aikeesta hän ei voinut kantaa, vaan istui avatun ikkunan ääreen ihailemaan häipyvää pilveä ja jälleen esiintynyttä kuuta.
Vaalean harmaan ilman valossa, joka oli täynnä lumipilviä, hän näytti kummallisesti aaveen tapaiselta. Knut meni epävarmasti häntä vastaan, mutta pysähtyi taas. Hän ojensi kätensä, mutta antoi sen taas vaipua velttona alas. Hän kutsui häntä nimeltä ja tavoitteli sanoja, tietämättä, mitä hän aikoi sanoa, oli kuin tuska olisi hervauttanut hänen tahtonsa ja sammuttanut hänen muistinsakin.
Siitä suuttuivat ajossa mukana olleet Thestioksen pojat, Meleagroksen äidin, Althaian, veljet; syntyi taistelu, jossa Meleagros heidät kaatoi. Silloin Althaia oli temmannut kekäleen tulesta, sammuttanut sen ja pannut sen talteen.
Yön kauhujen läpi, salamain lennellessä ja ukkosen jyristessä he seurasivat prefektiä, jonka pirullinen voima oli temmannut heidät mukaansa. Innostus antoi heille siivet. Pian he olivat sen leveän haudan toisella puolen, jota he muuten tuskin uskalsivat lähestyäkään. Cethegus oli ensimmäisenä toisella reunalla. Tulisoihdut oli tuuli sammuttanut. Pimeässäkin hän löysi tien.
Sinun On lemmenliekkis sammuttanut vanhuus, Siks Hakoninkin sydämensä liekki Pitäisi estää. Kuinka järkevää! Jäin, lumin talvi soimaa kevättä Sen kukkimisesta. Ei, rakastaa Ma tahdon, rakastaa mun sydämeni Nuoruuden kyllyydellä.
Ja hän töyttäsi vielä kolmannen kerran tuvan ovesta sisään. Puh! pani hän, mutta ei tahtonut päre sammua. Puh! Puh! ja vasta kolmannella kerralla sammui päre. Eikä kukaan taaskaan uskaltanut uudelleen sytyttää tulta, jonka peikko oli niin vihaisesti sammuttanut. Mikäs nyt neuvoksi? kysyivät pimeässä istujat, kun kuulivat haltijan sisään hiipivän.
Aiotteko polttaa talon? kysyi yksi pii'oista, älkää Jumalan tähden! Tekös saunankin sytytitte! lausui muuan renki. Se on sama, jos minä sytytin eli ei, en kumminkaan olisi ikinä sammuttanut sitä saunaa, sanoi Pirjo. Mitä ihmeellisiä puhuu tuo akka, sanoi se mies, jonka jalka pestiin, jokohan vaan on joku yhteys saunan palon ja Tolpan Pirjon välillä?
Hän ei ollut sammuttanut sikaariaan, ja hän näytti yhtä tyytyväiseltä ja elonhaluiselta kuin tavallista. "Ja sitten tahdon minä sanoa, että teidän lapsillanne ei ole ikävä. Ne vekkulit ovat syöneet kuin sudet, ja nyt he hyppivät ja meluavat ... minä en ymmärrä, miten te voitte elää sellaisessa melussa.
Kun minä lähestyin häntä, kuulin jonkun laulavan niin hienosti, niin kauniisti, ja auran aisain välistä välkkyi jotakin. Entäs sitten? Niin se välkkyi kuin valkea. Kun ajoin lähelle, niin huomasin, että hän oli kiinnittänyt auraansa viiden kopeekan vahakynttilän; se paloi vaan, eikä sitä tuulikaan sammuttanut. Itse hän käveli uudessa paidassaan auran jälessä, kynti ja lauloi pyhiä virsiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät