Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Minä kerron teille rakkaani nimen hiljaa, se on vielä suuri salaisuus teidän ja minun välillä. Mutta, oi, jospa se päivä jo olisi käsissä, kun saisin kuulla teidän kutsuvan häntä nimeltä ja nähdä teidän painavan hänen otsallensa ainoan miehen suudelman, josta en olisi mustasukkainen.
"Miksi sinä sitte sitä teet?" kysyi Lady Chillingly. "Sentähden että en tiedä mitään, joka minua enemmän huvittaisi." "Oh! siinä se on," sanoi Sir Peter; "koko salaisuus Kenelm'in omituisuuksiin katsoen on näissä sanoissa, ystäväni; hän tarvitsee huvitusta. Voltaire sanoo aivan oikein.
Jumalani, Jumalani! sopersi nuori vaimo, pitääkö minun uskoa teille semmoinen salaisuus, herra? Tehän olette melkein lapsi! No niin, minä näen, että jonkun on tarvis mennä vastuusen minun puolestani. Minä tunnustan, että se minua kovin rauhoittaisi. Tunnetteko Athosta? En. Porthosta? En. Aramista? En. Ketä ovat ne herrat? Kuninkaan muskettisotureita.
Vanha Olivesköld oli, kuin salaisuus sukukartanonomistajan synnystä tuli hänelle tutuksi, ja kuin hän näki, että tämä rohkaisi itseänsä ja omalla voimallansa nosti itsensä alennuksestansa päättänyt antaa hänen kuolla Ruotsilta.
Kuulepas mutta se on syvä salaisuus voitko ajatella että kun tulimme Françaisesta eilen kl. 1 aikana, niin menimme vielä Eero niin minä sanon häntä vaan Eeroksi, vaikka emme vielä ole lähemmin tuttuja niin menimme me, Eero, Abbe ja minä ravintoaan juomaan kahvia avekin kanssa. VIIVI. Ravintolaan keskellä yötä! Mutta sehän oli ! SELMA. Hyvin sopimatonta, niin. Ja se oli minun kehotuksestani.
Ei, ei, ei mitään; se on vain ; se on minun uusi pukuni Rank. Kuinka? Tässähän teidän pukunne on. Nora. Niin se; mutta tuo tuolla on toinen; olen sen teettänyt ; Torvaldin ei pidä saada siitä tietoa Rank. Ahaa, vai siinäkö se nyt on, se suuri salaisuus. Nora. Niin onkin; menkää nyt vaan Torvald'in luokse; hän istuu sisäkamarissaan; pidättäkää häntä niin kauan Rank.
Hänellä oli kuin pyhä salaisuus huomen-aamuun saakka säilytettävänään, aarre, joka ei kestänyt ihmisten katseita ja joka oli syvälle sydämen aarnihautoihin kätkettävä, ettei sen hohde häviäisi ja arkipäiväistyisi... Kävi aivan kuin Antti oli arvellutkin. Hän ei saanut unen tippaa silmiinsä sinä yönä, vaan käveli edestakaisin kuin kummitus, odottaen aamun valkenemista.
Tuosta valkoisesta hunnusta kohosivat kaksin verroin kamalina mustat savuavat rauniot. Hovi oli kokonaan rauennut poroksi; jokainen piti puoli ihmeenä, että asuinkartano oli jäänyt vahingoittumatta, ellei muutamia pilkkuja katolla ja seinissä sekä muutamia särkyneitä ruutuja lukuun oteta. Ei enää ollut mikään salaisuus, miten tuli oli alkanut.
Hän on jo vanha ja sairas... MAUNU TAVAST: Hänen sydämensä on sairas. OLAVI: Myöskin minun sydämeni, setä! Minulla on salaisuus sinulle. Minä tahdon itseni ripittää. MAUNU TAVAST: Kuinka? Sinä, Olavi? Joku salainen synti painaa sydäntäsi? OLAVI: Niin. Taikka oikeammin: minä en tiedä vielä, onko se synti. MAUNU TAVAST: Mikä synti se olisi? MAUNU TAVAST: Kuinka?
Hänestä tuntui, että hänet oli kamalasti petetty, että täällä piili jokin turmiota tuottava salaisuus. Hätä, sanomaton hätä täytti hänen sydämensä. Hänen ainoana ajatuksenaan oli päästä pakoon, pakoon tästä huoneesta. Mutta mitään paon mahdollisuutta ei ollut olemassa. Ovesta ei sisäpuolelta näkynyt muuta kuin paksu marmorilevy, samanlainen kuin sen oikealla ja vasemmalla puolella olevat levyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät