Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. syyskuuta 2025
Sakaristossa on unilukkari ja kirkkoväärtti sillaikaa toimessa saada rippikaluja esille ja kuntoon. Nuoren papin, joka rippi saarnan piti, on myös alttaripalvelus toimitettavana. Vanha provasti, jolla on saarna-vuoro, tutkii vielä, klasisilmät päässä, muutamia raamatun värssyjä, joita hän on päättänyt sovittaa saarnaansa.
Saman tehtävän lopuksi itse täytettyänsä vetäysi hän syrjään juuri kuningattaren ohitse, joka seisoi lapsensa vieressä onnellisena ja iloisena kuin morsiamen äiti vihkimyksen jälkeen nyökätessänsä sakaristossa kaikille onnittelijoille. Hänen ohi mennessänsä kuiskasi kuningatar hänelle hiljaa: »No, nyt se on täytetty!»
PIETARI. Tulen Hladehammerista; olen ilmaissut Boord Brattelle ja Sudenketoille, että kuninkaan-lapsi on Elgesäterillä tänä yönä. MARGARETA. Jumala! SKULE KUNINGAS. Niinkö olet tehnyt! Ja nyt? PIETARI. Hän kokoaa joukon, ja sitten he tulevat ylös luostariin. Missä on kuninkaan-lapsi, vaimo? Se nukkuu sakaristossa! PIETARI. Yhtäkaikki, vaikkapa nukkuisi alttarilla!
Mutta hän oli niin hidas näissä ajatuksissa, ettei provasti heti saanutkaan vaadittua vastausta. Sentähden kääntyi provasti unilukkarin puoleen, joka oli sakaristossa virkansa puolesta pappien palveluksessa, ja käski hänen ilmoittamaan kanttorille, että tämä veisaisi sopivan virren värsyn saarnan jälkeen.
Ja kovasydämiset valtiokirkon ystävät siitä melkein iloitsivat, sillä kuka käski tehdä nikkarintyötä kirkon sakaristossa ja jättää lastut lattialle pyhäpäiväksi? Ilkeimmät sanoivat, että siellä pyhänäkin tehtiin työtä, vaikka siinä tiettävästi ei ollut perää. Tässä tulipalossa kapeampi pää meni pilalle. Kastesammionkin sanoivat palaneen.
Useita pörrötukkaisia miehiä, Hautalan Janne etunenässä, alkoi lähestyä Kaleniusta nyrkit puuskassa ja syytäen suustansa arvoisan herran silmille sellaisen ansioluettelon, että moni linnassa oleva lurjus olisi tuntenut itsensä enkeliksi hra Kaleniuksen rinnalla. Stoltille oli suureksi eduksi, että hän oli näiden miesten kanssa kirkon sakaristossa, eikä missään vähemmän kunnioitettavassa paikassa.
Sillä minä olen näinä vuosina elänyt sen esiripun takana, joka peittää kaikki mailmalta, olen ollut mitätön munkki raukka, jonka vuoksi ei kukaan ole viitsinyt vaivata itseään naamareilla taikka valepuvuilla. Minä olen paitsi sitä ollut monta monituista hetkeä rippi-istuimessa. Minä olen ollut sakaristossa ennen messua ja luostarin juhlissa jälkeen sen.
Ovi aukeni ja hän seisoi Erkki Ollikaisen nuoren morsiamen edessä. Sakaristossa oli vaan yksi akkuna, sekin metsään päin. Tähän Jussila turvautui. Vanha soittaja oli jo menehtymäisillään, sillä vaikka hänellä olikin vahvat käsivarret, niin kyllä tunnin yhtämittainen soittaminen saattoi ne väsyttää. "Enköhän tehnyt tyhmästi, kun en ottanut tarjottua apua", mumisi hän itsekseen.
Teillä eikä pihoilla nyt ei näkynyt ketään muita ihmisiä kun rovastinnan mukana kourankokoinen ryhmä kirkonkylän herrasväkeä, jotka olivat pappien sakaristossa käymisen tähden joutuneet heidän edelleen ja mennä töppäsivät jo parin sadan askeleen päässä papeista.
Silloin oli elämä hymyillyt hänelle, ja jos joku olisi sanonut että kauhea onnettomuus uhkasi häntä olisi hän nauranut tälle synkälle ennustukselle. Ja nyt? Kuinka olikaan kaikki muuttunut! Verrattomalla pelolla rupesi Katri tutkimaan kaikkea sakaristossa. Vihdoin tuli hän akkunan luo. Siitä näkyi vaan jylhä metsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät