Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
"Taitaisi se olla suuri urotyö Sinun kunniaksesi, joka olet totuus, jos minä pakenisin täältä. Tai menisin kirkkoon ja sanoisin, etten voi saarnata, en nyt, enkä koskaan, ja selittäisin syyn siihen. Selittäisin, että koko tämä kirkko ja se, että kello on 10, on pelkkää lasten leikkiä totuuden rinnalla.
Jos minä saarnaan, mitä en usko, tahdon minä sanoa: «Se on meidän uskontomme«. Mutta ehkä löytynee aine, josta saattaisi saarnata sydämestäkin? Rakkaus on semmoinen aine«. Perustukset olivat löyhät. Mutta eikö vanhan äidin rukouksia pidä totteleman, vaikka ne omaa tahtoa vastaankin ovat? Siinä myöskin perustus Johanneksen mielestä.
Onko se hyvä? En kiihoita vihaan. Mutta innostuttaa tahdon nuoret, saada heistä pois pelon ja kunnioituksen tietäjiin. Yksin en mitään voi. Tahdon heidät mukaani lähtemään, tahdon saarnata ristiretkeä. Kun miehissä menemme, on sanallani toinen voima. Voi tulla puolustuskin tarpeelliseksi, kun käyn heidän uhrilehtonsa hävittämään. Panu kiihoittaa myöskin.
Kärsivällisyyttä." "Sinun seitsemänkymmenvuotiaan on helppo saarnata minulle kaksikymmenvuotiaalle kärsivällisyyttä." Sillä välin oli Cethegus ehtinyt vallinharjalle. Hän silmäsi tasangolle. Siellä hän näki kaukana Tiberin oikealla rannalla kuninkaan liikkumattomana pääjoukkonsa keskellä. Se kiusasi häntä. "Mitä hänellä on mielessä?
Useimmat heistä olivat uppo uskottomia, joihin Jumalan sanan kuuleminen ei näin kesän aikana vähääkään tehonnut. Iisakki tunsi heidät jo entisestään. Eikä siitä heille paljon puhunutkaan. Mainitsi kuitenkin, että Kero-Pieti aikoi täällä saarnata. Joukossa oli sentään joku, joka kunnioituksesta vanhaa perämiestä kohtaan aikoi tulla kuuntelemaan.
Eikä se suinkaan ole parempaa, että luterilaiset papit panevat lii'an paljon aikaa kuvailemiseen reformeerattua ehtoollisoppia vastaan. Semmoisista saarnoista syyttävät janoovaiset sielut kerran "Kristuksen todistajia" Kristuksen tuomioistuimen edessä. Meidän todistuksemme tulee olla positiivinen, muutoin se ei ansaitse todistuksen nimeä. II. Kuinka tulee minun saarnata?
Oli jo ilta, yökin. Palvelusväki oli makuulla. Ja miten liekin ollut, niin sai Sakari nyt, yön hiljaisuudessa taas profeetan hengen ja hän alkoi miehelle selittää ja saarnata. Hän valaisi oman elämäntehtävänsä, kertoi lähetystyöstänsä ja siitä, miten paljon hän oli Beliaalissa aikaan saanut ja kuinka Herra häntä nyt palkitsee rikkaudella, voimalla ja kunnialla, ja varsinkin paljolla avio-onnella.
Ja sentään, oi, alla vaunujen Viel' etsitään onnea ... surmaa! Ja sentään, oi, kansoa Kalevan Tapa luonnoton vieläkö hurmaa? Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei! Tavan sortua täytyy nurjan! Me kukistaa tahdomme kukistaa Epäjumalan korskean, kurjan! Me tahdomme saarnata taistoa Ja käyttää ääntä ja kättä Sen Suomen sortajan sorrannaks, Ja taistella herkeämättä!
Siinä oli Paul Bertelsköldillä kiivaita vihamiehiä, ja nuo kovakouraiset tappelijat, joiden virkana kerran oli oleva saarnata rauhan evankeliumia, näyttivät olevan varsin halukkaita kouraan tuntuvalla tavalla rankaisemaan nuorta pilkkaajaa.
Tämä oli hänen ensimmäinen ulkonainen taistelunsa sitä maailmaa vastaan, jonka hän oli kieltänyt ja nyt tuli hänen valita lippunsa. Hyvät herrat, sanoi kreivi Bernhard, voimakkaalla ponnistuksella hilliten kuohuvaa vihaansa, en aio saarnata teille, vaan tahdon kertoa teille pienen matkaseikkailun Espanjasta. Tehkää niin, tehkää niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät