United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Työt Piispansaarella taukosivat; loitolla harmaiden pilvien takana uinaili vielä Kustaa III:n aikakausi; vielä olivat kätkössä Sinisen portin ja Rosendalin ihanuudet, ja aineelliset puuhat Hornin ja Fredrik I:n aikakaudella olivat ilman kilpailijoita tämän tulevaisuuden saaren rannoilla.
Kierrämme muutaman niemen, jossa kallio nousee sata syltä kohtisuorana ilmaan ja tulemme satamaan parin vuoripilarin välitse, jotka jokin maanjäristys aikoinaan lienee maasta irroittanut ja heittänyt suunnattoman suurina keiloina iät päivät meressä seisomaan. Rannasta vie vaivalloinen vuoripolku saaren keskessä olevaan pikku kaupunkiin.
Lähen sitte soutamahan, Souan tuonne saarimaalle, Katson saaren sulhosia, Punaposki-poikasia; Katson, kell' on pestyt kasvot, Silmin, kell' on sievät varret, Kell' on silmänsä siniset, Kellä kulta kulmaluilla. Kutsun sulhot syönnökselle, Sinisilmät syönnökselle, Kuussannalle kultakulmat, Pestyt litsat piirasille. Neien mieli mieholahan.
Kuurnassa pitää laskea enemmän vasenta puolta, saaren puolta, siellä siinä se valtavesi kulkee. Sipisen virtaan tullessa pitäisi karttaa karia, joka on vasemmalla. Antaa mennä vain virranselkää ja siinä vähän varoo, ettei niemen niskaan kanna liekö tuo kovin paha siihen kantamaankaan. Sittenhän sitä ei olisi enää muuta kuin kanavan suussa.
Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, Siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. »Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen». Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, Yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Ei kukaan puhunut sanaakaan; ainoa ääni, mi kuultiin, oli airojen tahdinmukainen kolke. Saaren päitse kulkiessamme, kuulimme sieltä hiljaisen laulannon. Mylläri puisti levottomasti päätänsä, synkällä katsannolla jauhain yhtä ja toista kiroussanaa hampaidensa välissä. Ruuhi mennä soljahteli eteenpäin, ja jota loitommas eteni, sitä hiljempää kuuluivat saarelta laulun säveleet.
»Korea» Kyllikki oli lujempaa luonnetta; hän oli osoittanut, ettei hän »suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin». Tässä oli voitto voitettava, joka vaivaa vaati ja vaivan maksoi. Lemminkäinen suoriutuu siis kosiomieheksi. Turhaan epää häntä äiti, huomauttaen, että Saaren suku on korkeampaa arvoa; siihen kenties ei suvaitakaan halvempiarvoista.
Herra, kuninkaita, Es'isiänne, muistakaa ja myöskin Tään saaren luontaisvoimaa: se on niinkuin Neptunin puisto, jota jyrkät töyryt Ja kuohuaallot ympäröi ja saartaa; Vihollislaivaa ei sen hiekka kanna. Vaan mastoineen sen nielee.
Mutta kun monet saaren asukkaat myötätuntoisuutta teeskennellen riensivät häntä lohduttamaan tämän tapauksen johdosta, rupesi hän kuitenkin lopulta itsekin sitä vähin uskomaan.