Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Marit'in mielestä teki vuori-ilma hänelle niin hyvää, sillä täällä oli niin helppo hengittää. Kun nyt olivat saapuneet paikalle, oli muitten meneminen kirkkoon juhlallisuutta katsomaan, mutta Marit'in tuli jäädä pöytää kattamaan ja valmistamaan kaikki päivälliselle. He menivät siis ja Marit jäi jälelle.
Saapuneet olivat myöskin Franssin neljä poikapuolta, hänen vaimovainajansa lapsia ensimäisistä naimisista, Albert, Eemil, Johan ja Oskar, jotka Frans oli jo pieninä toimittanut pois läheisyydestänsä oppipojiksi verstaihin. He olivat nyt lähes 30-ikäisiä, juroja, karkeakouraisia työmiehiä, seisoivat seinävierillä ujostellen väen paljoutta.
Eihän tuo tapaaminen ainakaan voinut olla edeltä laskettu... »Ei. Se on totta! Mehän lähetimme Liisan.» Kenties oli Johannes vain ollut suutuksissa ja ottanut Liisan uhalla mukaansa, kuten oli eilenkin ottanut. »Suutuksissa? Mutta sitten hän mahtaa olla hirveästi suutuksissa. Ei, minä en tohdi, en tahdo nähdä häntä!» Tultu sitten ilmoittamaan, että vaunut olivat saapuneet.
Totilan ratsumiehet olivat saapuneet ensimmäisinä. Niihin oli liittynyt taisteluinnosta vapiseva Teja ratsain. Hänen kirveillä varustettu jalkaväkensä oli vielä kaukana jäljessä. Hän oli hankkinut itselleen vapautuksen päällikkyydestä ja luvan mielensä mukaan ryhtyä käsikähmään missä milloinkin parhaaksi näki. Sitten oli saapunut Hildebrand ja hänen jälkeensä kuningas ja pääjoukko.
"Voi, kuinka sinulla on täällä hyvät olot", puheli Kaarina, kun he olivat saapuneet hänen tupaansa. "Täällä minä tahtoisin olla sinun luonasi, niin minun ei tarvitsisi käydä paimenessa, lehdeksiä riipimässä, heiniä leikkaamassa ja monessa muussa toimessa, täällä sinulla on lihaa ja kalaa yltäkyllin. Pekka, anna minun jäädä tänne luoksesi."
Niin he olivat saapuneet seudulle, jossa maa oli vähemmän vuorista. Mäet olivat pieniä ja matalia niihin vuoriin verraten, joiden yli he olivat tulleet. Siellä oli tasaisemmat maat, pieniä vesiä ja lehtimetsiä.
Levottomana noudatti Eugen kutsua; etehisessä hän kohtasi rouva Blumin, joka hyvin innoissaan ja tärkeänä vakuutti hänelle, että kaikki oli niinkuin olla pitikin, mitä parhaimmassa järjestyksessä, rouva ja hoitajatar saapuneet j.n.e. ja että Eugen saattoi olla aivan levollinen. "Mutta entäs Dora ... Dora", kuiskasi Eugen vapisevalla äänellä.
Hänen muutoksensa ei jäänyt Esteriltä huomaamatta, ja hän ymmärsi, että jokin syy siihen oli, että jotain oli tapahtunut joko Bengtin ulkonaisessa tai sisäisessä elämässä, mutta mitä, siitä ei hänellä ollut aavistustakaan; sillä huhut, jotka liikkuivat kaupungilla, eivät olleet saapuneet hänen korviinsa.
Ei häntä nytkään oltu odotettu, mutta luultavasti ei hän kuitenkaan ollut voinut vastustaa niitä hartaita kutsuja, joita hänen äitinsä ja sisarensa olivat hänelle lähettäneet. Hänet nähtyämme me morsiusneidit olimme saapuneet jo häiden aattona auttamaan häätalossa olisimme kuitenkin suoneet, ettei hän olisi tullut.
Samassa ruotsalaiset olivat saapuneet paikalle ja vaativat nyt osaa saaliista. Elukat olivat muka heidän; ne olivat syntyneet ja kasvaneet ruotsalaisten metsissä; suomalaisilla ei ollut niihin mitään oikeutta. Jolleivät siis suomalaiset antaisi heille sitä osaa saaliista, mitä ruotsalaiset vaativat, he kyllä osaisivat ajaa suomalaiset pois tai tappaa heidät.
Päivän Sana
Muut Etsivät