Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. syyskuuta 2025
Hän ei voinut vastustaa kyyneleitään. "Voi!" hän huokasi, "kuinka monta kertaa soisin itseni vaikka mihin, saadakseni sinulle iloa ja onnea; miksi minua on ollenkaan!" Hän pidätti kuitenki tunteitansa ja astui lähemmäksi. Lyyli havaitsi hänen, lopetti laulunsa, juoksi häntä vastaan ja kysyi: "Mikä sinun on tänne saattanut?" "Tulin sinua, armaani, hakemaan," vastasi Hannes.
Et saa näyttäytyä kasvojeni edessä ennenkuin sormessasi on vihkisormus." "Kiitän sinua, herra, koko sielustani ja mielestäni." "Oi, kuinka suloista on tehdä ihmisiä onnellisiksi!" huudahti Nero. "Soisin, ettei minun muuta tarvitsisikaan tehdä." "Suoppa meille vielä armonosoitus, oi jumalallinen," pyysi Petronius. "Ilmoita tahtosi Poppaeankin kuullen.
Sinun yksinään tulee tehdä se; sillä tämä työ on Sinun eikä minun. Minua ei mikään asia tuo tänne. Minulla ei ole mitään asiaa puollustettavana, minulla ei ole mitään riitaa mailman suuria vastaan. Minäkin soisin, että päiväni kuluisivat onnellisesti ja levollisesti. Mutta asia on Sinun. Se on oikea, se on ijankaikkinen. Herra, auta minua; Sinä, joka olet uskollinen, Sinä, joka olet muuttumaton.
Katarinasta, hänen äänensä muuttuu lempeäksi ja syväksi kuin kirkkosoitto; ja hänen kasvonsa käyvät vakaviksi ja ihaniksi, niinkuin lapsi-enkelein tauluissa; ja hänen silmänsä ikäänkuin katsovat taivaasen. Soisin, että Fritz saisi kuunnella häntä.
»Ennen tulkoon piru kaivamaan silmäni ulos niiden kuopista!» virkkoi Dalgetty. »Jos asia on semmoinen, soisin itselleni mieluummin nuoran kaulaan, sotamiehen lyhyen siunauksen ja harppauksen alas tikapuilta! Mutta minkälaista muonaa täällä on tarjona mitä ruokaa, tarkoitan ma, virkappas sinä, joka olet kumppaninani tässä pahassa pulassa?» »Leipää ja vettä, kerta vuorokaudessa», vastasi ääni.
"Jumala on minun antanut tuntea armonsa suloisuutta", sanoi Kölliskö, "mutta myöskin Henkensä kuritusta ja soisin, että sinäki saisit tuntea näitä molempia; mutta minun täytyy sinua varoittaa lihasi turmeluksesta, sillä se sairaus, joka ruumiisi on perin turmellut, ei ole niin vähällä parattu ja ennen kuin arvaatkaan, olet jälleen himojesi vallassa.
Jos kuitenkin totta puhun, on minulla iloinen kuljeksija-luonne, mutta syvimmässä pohjukassaan sydämmeni vihaa kaikkea vääryyttä ... ja, ken tietää? ehkä se hyvinkin helpolla vielä muuttuu rehelliseksi. Itse sen ainakin soisin.
»Ei, semmoinen hullutus on kaukana minun mielestäni», vakuutti Isabella. »Päinvastoin soisin nyt kahta vertaa hartaammin vielä kostoa noille kunnon piispan murhaajille, koska samalla tätini pelastuisi konnan kynsistä.» »No, kas kerrankin minä taas kuulin tosi Croyen äänen!» huudahti kreivi; ja siihen päättyi kaikki puhe siitä kirjeestä.
Ettekö tahtoisi sitä tietä uudestaan kulkea, herra? kysyi tyttö hitaasti. Miks'ei; onpahan se suuri valtatie. Minä soisin, että te sen valitsisitte, arveli Phoebe kehoittavalla hymyllä, tuon pienen lahjan tähden, joka aina on oleva minulle niin rakas. Minä soisin, että te sen valitsisitte, sillä se tie ei voi minulle koskaan enää olla samanarvoinen kuin muut.
"Niin se on", sanoi Heikki, "minä kaikin puolin yhdyn siihen kunnioitukseen, joka sinulle on tullut osaksi seurakunnan puolesta, mutta vielä minä tahtoisin enemmänkin sinua kunnioittaa ja paremmalla kunnioituksella kuin kulta-kellolla." "Sinä olet siis itse tuon tien löytänyt?" Heikki mietti vähän aikaa ja sitten vastasi: "Olen sen löytänyt ja soisin että sen kaikki löytäisivät!
Päivän Sana
Muut Etsivät