Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Yks' hävinneen kaikki, vastasi mies huolettomasti. Mutta Yrjö puolestaan oli jo muistellut isännän velvollisuuksia. Hän toi leipää, kalaa ja kalja-haarikan penkille ja käski meitä kaikkia illalliselle, muistuttaen: Kyllä mar' jo kai ruokakin maittaa? Ja me söimme kaikin. Kummalliselta tämä ateria minusta tuntui: rosvot aterioitsevat sen luona, jonka äsken olivat riistää puille paljaille!
Niitä ei oltu ensinkään avattu; eikä meillä ollut mitään ostroni-veitsiä emmekä olisi osanneet käyttääkään näitä, vaikka meillä olisi ollutkin; sentähden katselimme ostroneita ja söimme lampaanlihaa. Söimme ainakin sen verran, kuin oli kypsää, ja maustimme sitä kaprisilla.
Täällä oli kaksikin "ravintolaa," luultavasti molempien damaskolaisten haaraosastoja, mutta aamiainen, jonka vaatimattomammassa niistä söimme, ei ollut juuri kehuttava. Baalbek'iin vievät ajoneuvot, avonaiset, kevyet vaunut seisoivat jo oven edessä, emmekä me puolestamme viivytelleet kauan, vaan lähdimme kiitämään päämääräämme kohden. Turhaan yrittelin maata kuumimman ajan päivästä.
Peggotty oli sanonut hänen aika ihmiseksi kasvamisestaan; mutta päätin, että tämä oli tyhjää puhetta. Me kuljetimme kuori-elävät elikkä "makupalan", niinkuin Mr. Peggotty oli nöyrästi nimittänyt niitä, kenenkään huomaamatta huoneesemme ja söimme uhkean illallisen sinä ehtoona. Mutta Traddles ei päässyt eheänä siitä.
Viime kerran söimme sitte päivällistä ystävällisen isäntä Bayerin luona, ollaksemme valmiit pitkälle, vaivalloiselle ja vaaralliselle matkalle. Määrähetkenä seisoi kolme satuloitua ja yksi satuloimaton hepo Johanniittein vierasmajan rappusten edessä odottamassa.
Kesällä oli elämämme järjestys tavallisesti sellainen, että aamuisella herättyämme ensin mentiin uimaan. Sitte söimme aamiaista, jonka jälkeen taaskin etsittiin toinen toisemme ja nyt samoilemaan pitkin maita, mantereita. Missä vaan joku lammikko tavattiin, siihen uudestansa uimaan. Täten vartuimme kelpo uimareiksi ja tämä taito oli kerta maksamaisillansa minulle hengenkin. Läksin, näet, kotirannastani uimaan pitkin jokea, sen suuhun päin. Olipa eräs kaupunkilainen, joka oli tunnettu tarkaksi pyssymieheksi, sattunut lähtemään sorsan ammuntaan ja kulki nyt venheellänsä perässäni.
Ja jos emme olisi vieneet väkisin häntä Bariuselle ja kaataneet hyvälle Pierrollemme muutamia lasillisia portviiniä... Se tahtoo sanoa, me söimme lohta, ja se oli ateria, joka maksoi minulle viisi-, kuusitoista riksiä, mutta mitä ei tehdä ystävyydestä?... Jumala ties jos mies ei olisi hypännyt virtaan, jos minä ja Gregorius emme olisi siinä olleet." "Vai niin."
MIKKO. Enin osa rahoista meni keskivarissa, jossa söimme päivällistä, niinkuin suuret herrat, ja joimme putelin oltta päälle. Semmoinen atria, sen tiedätkin, maksoi plootuja. Mutta kenen oli syy, että jouduimme keskivariin? Eikö sinun?
No mutta olethan sinä seurauksiin ainakin yhtäpaljon syypää kuin minäkin. Nauraa pirullisesti. Me söimme yhdessä makeata soppaa. Jos sinä siitä kipeäksi tulit, en minä siihen syypää ole. Mutta olethan sinä, Herran tähden, lapsen isä niinkuin minä olen Hyrähtää itkemään. En minä tässä keskellä päivää rupea kanssasi pakinoimaan Sinä sait minusta pian tarpeiksesi, pidä nyt huoli kakarastasi!
Ovathan ihmiset hulluja, elleivät ymmärrä, ettei miesjoukko ilman suurinta hätää paru näin. Varrotaanpas. EERO. Mutta ellei tästä metelistä apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat. Länteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti kiihtyy nälkä. SIMEONI. Jumala armahtakoon! yksi yö ja puolitoista päivää on mennyt siitä kun viimeiseksi söimme. TIMO. Niin onkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät