Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ja silloin se tunnusti, että hän kävisi täällä, niinkuin ... josta minä ihan säikähdin, enhän minä sitä osannut mitenkään ajatella, omaisiakin kun ollaan ja mitäpä se meidän talokaan on muiden suhteen. Minä sanoin, että kyllä se mahtaa olla turha vaiva, jos ne konttimiehet sotkevat ja purattavat, niin on vaan ilkeätä, kun tämä nykyinen rovasti on hyvin vihainen siitä.
Pian oli virsi loppuun veisattu ja pappi alkoi aittariita lukemaan. Ensi alussa säikähdin sitä, sillä en ollut huomannut, milloin pappi oli sinne, ennen tyhjään paikkaan astunut. Mutta vähän päästä jo siksi toinnuin, että rupesin eroittamaan sanojakin.
Näin hän kirjoitti, ja tuo kirje muutenkin oli hyvin merkillinen ja sisällölleen epäselvä. Minä jo säikähdin, että tauti oli tunkeutunut hänen aivoihinsakin. Se oli myös ainoa kerta, jolloin hän näytti olevan kiukustuksissaan minuakin kohtaan vaan en oikein saanut syytä selville. Tulin minäkin siihen päätökseen, että hän tarvitsee lepoa.
Minä kiipesin alas latvasta, hiipien oksalta oksalle, mutta siinä lähestyi ihmisiä Karolinenlustista ja luultavasti olivat he jo sangen liki piilopaikkaani! Peljästyneenä säikähdin kuullessani vanhan kirjanpitäjän äänen, joka kaikui minua kohti, ikäänkuin olisivat he olleet jo jalavan juurella. En enää voinut kuulumatta kiivetä takaisin latvaan.
Maria pääsi lopulta ääneen. Kurkku oli kuiva, sanat tulivat kähisten suusta. Kuinka säikähdin! Milloinka sinä, mitenkä sanoivat sinun makaavan kipeänä siellä . Hän hämmentyi ja vaikeni; jatkoi sitten, hiljemmin: Käy peremmälle, mitä siellä niin kauvan seisottelet Väkinäisesti naurahtaen hän meni lähemmäksi, ja aikoi tarjota kättä.
Säikähdin niin menisitte toki, isäntä, aittaanne maata kun olette ihan märkä ja ryvettynyt. Juha on kokonaan selvinnyt. Hän seisoo rappusilla ja huomaa, että aamu sarastaa sihittävän sateen läpi. Koira tulee rappujen alta ja pyörähtelee jaloissa. Kuikka huutaa järvellä. Hän on astellut rantaan.
Tuo ... tuo inhottava Körner oli hänet vallannut. Mutta Siiri hänet riistäisi pois ... kesken kaikkea ... Körner saisi jäädä pitkälle nenälle. Ja nähdä, että Sannilla on ystävä, jonka tieltä hänen kauniisti täytyi väistyä. Siiri lähestyi Sannia takaapäin ja laski kätensä hänen kaulansa ympäri. Ooh! Siirikö se on? Kuinka minä säikähdin. Sanni kulta, lähtään jo pois. Pois? Minkätähden?
Ei Maria kuullut, kun vieras poika tuli sisään, sillä hän sattui silloin juuri olemaan selin oveen, uunin nurkkaa pestessään. Poika seisoi hyvän aikaa lakki kädessä ja ryki, ennenkuin Maria älysi. Hyi, herra siunaa, kuinka säikähdin! hän huusi ja nousi ryömyltään ylös polviensa varaan. Mitä asiaa? Hiljaa, lapset, että kuulee puhetta. Patruuni Oppman lähetti sanomaan, että
Yhtenä päivänä tosin jo säikähdin pahasti silloin, kun erään kaivantoräjähdyksen uhreja haudattiin ; luulin olevan sotaväkeä estämässä mielenosotuksia. Mutta sitä se ei ollut. Oli vaan sen paikkakunnan suomalainen torvisoittokunta koreissa univormuissaan. Muuta "vormua" en vielä neljään kuukauteen ole täällä nähnyt.
Koko taipaleella en vaihtanut pojan kanssa luotuista sanaa, sillä minulla ja pojalla mahtoivat olla erinkaltaiset ajatussuunnat. "Haluatteko käydä lämmittelemässä, sillä tässä on kotini," kuului äkkiä, ja kun katsoin kyytipoikaa silmiin, huomasin häneltä tämän äänen lähteneen. Pojan ääni kuului korviini niin onealta, että oikein säikähdin sitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät