Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Suomalainen rihkamakauppa kahden venäläisen kauppapuodin naapurina sekä jotkut kalastajamökit rannalla osoittivat, etteivät suomalaiset olleet ainiaaksi hyljänneet tätä surun saarta. Oltiinpa aikeessa rakentaa luterilainen kirkkokin, mutta toistaiseksi täytyi seudun suomalaisen väestön käydä joko Luumäen tahi Taipalsaaren kirkossa.
Niin minä tein ja sillä tapaa minä tämän pullon löysin. Minä otin sen kohta vedestä ja sitten soudimme rantaan, nousimme maalle ja lähdimme, aseilla varustettuina, saarta tarkastamaan. Me näimme, että tuli oli hävittänyt kaiken kasvullisuuden saarella. Kun varovasti astuimme saaren sisä-osaa kohti, yksi miehistä vaipui pehmeään poroon rintaa myöten.
»Mutta eiköhän olisi parasta laskea päivän puolitse saarta?» kysyi Jussi. »Minä luulen, että kun ne saavat tuon varpin kelatuksi, niin soutavat uuden saareen, petäjään. Silloin ei enää päästä saaren ja lautan välistä. Ne näkyvät pyrkivän saaren suojaan tuulelta. »Kyllä me kerkiämme siihen heidän ohitsensa.» Erkki viiletti vain samaa suuntaa ja katseli tukkilautalla tukkilaisten puuhaa.
Hän ei kuitenkaan saanut tilaisuutta tarttuakseen johtolankaan, vaan hänen täytyi jatkaa matkaansa, saatuaan tuhansittain terveisiä professori Malmille. "Kuinka pelkäsin, että herra puhuisi pääni paulaan," pakisi kyytimies, kun he olivat ehtineet vähän matkan talosta. "Mitenkä niin?" "Niin, kun herra mainitsi saarta."
"Tosin siellä on vahti, mutta se on toisella puolen saarta." Sousin sinne ja nousin kuin nousinkin alastomalle rantakalliolle Melkun päässä. Jokohan olisi tässä minun isänmaatani ajattelin tässä Venäjän kruunun alueella? Monenlaisissa mietteissä siinä lojuin kalliolla ja paistattelin Jumalan päivää.
Siihen aikaan, kun kristinuskoa ruvettiin levittämään Suomeen, asui järven rannalla, vastapäätä saarta, Ruhmo niminen mies. Hän oli nuorena käynyt Hiiden koulussa, ja hänestä oli Hiiden avulla tullutkin oivallinen seppä.
"Me kuljeskelimme pitkin saarta tietämättä minne joutuisimme ja söimme kasveja ruuaksemme.
Tätä ei näkynyt, minkä vuoksi Pekka kutsui Anttia ja koiraa ja palasi vartiopaikalleen, johon hän asettui voidakseen jo matkan päästä huomata odotetun tulijan. He näkivät kyllä useita laivoja ja veneitä purjehtivan eri tahoille kaiken päivää, mutta yksikään ei lähestynyt saarta.
Muutamat ohikulkijat katsoivat häneen, kun hän seisoi paljain päin tuijottamassa pitkin pimeää vettä mutisten kuin loihtija. Mulkoilkoot parhaansa mukaan! Suomalaista ei niin vähällä nolata!... Hän ajatteli saarta. Ei juossut, vaan astuskeli hitaasti takaisin Felldnerin vanhaan palatsiin. Siellä kuului Lucrezia Borgia ennen pitäneen kemuja.
Kolme tuntia ennen päivänkoittoa hän lähti tästä lahdesta, jolle hän antoi nimeksi Nuolten lahti. Hän purjehti länsituulessa Caribin saarta kohti, jolla asuu sitä kaikkien muiden kovin pelkäämää kansaa, mikä risteilee lukemattomilla kanooteillaan pitkin merta ja syö vangitsemansa ihmiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät