Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Tuulien jumalalta Aiololta sai Odysseus säkin, johon kaikki tuulet olivat suljettuina. Mutta hänen maatessaan kumppanit uteliaisuudesta avasivat säkin, kaikki tuulet heti ryntäsivät ulos ja suuri myrsky nousi. Ainoastaan yksi laiva pelastui. Sillä Odysseus saapui erääsen saareen, jossa Kirke-noita asui.
Pakkanen tosin lopetti ne ponnistukset lyhyeen, mutta he ennättivät joka tapauksessa näyttää mikä oli tarkotus. Sen jälkeen he ryntäsivät Uutelan rakkaisiin havunpulkkiin käsiksi. Tunkioidenteko oli ollut hänen elämänsä ilo ja ylpeys.
Se oli öljyä tuleen, raivo kiihtyi. Venäläiset ryntäsivät uudestaan, tunkivat joka haaralta kaupunkiin, joka puolustautui epätoivoisena. Ei pyydetty eikä suotu armoa. Kaikki, ukot, naiset ja lapset tarttuivat aseisiin. Asukkaat taistelivat pitkin katuja ja pihoja ja ampuivat katoilta. Veri juoksi virtana, ja viha, kauhu, tuska ja kuolemankamppaus täytti ilman kamalilla äänillään.
Indiaanit, jotka eivät koskaan olleet hevosta nähneet, sillä tätä eläintä ei ollut heidän maassansa, peljästyivät, arvellen miestä ja hevosta yhdeksi, ehkäpä yliluonnolliseksi olennoksi; ja kun rautapukuiset ritarit pitkine peitsineen ryntäsivät puoleksi alastomain vihollistensa väliin, joita pistettiin kuoliaaksi ja tallattiin hevosten alle, silloin oli pako näiden ainoana pelastuksena, ja tappotanner jäi espanjalaisten huimurien haltuun.
Tai kuin läntinen käy kesäviljaan korkeavarteen, tuimana lennähtää tohinalla, ja tähkäset nuojuu, niin väenpaljous liikkui tuo, ja he laivoja kohti kaikk' ilohuudoin ryntäsivät; pöly pilvinä nousi jalkojen alta, ja toinen toist' yhä kiihteli kilvan laivat tempaamaan telapuilt' alas veen pyhän aaltoon; luotiin koht' urat auki ja kiskaistiin sivupönkät irti, ja kaikui korkeuteen kotikaipaushuudot. 154
Sen kirkasta pintaa harvoin myrskyt ja tuuliaispää pääsivät vellomaan, ne ryntäsivät ylitse kukkulalta kukkulalle, mutta alhaalla metsäisten rinteiden suojassa lepäsi Valkeinen liikkumattomana, rauhallisena, vaikkakin hiukan synkempänä tavallistaan. Valoisat, tyyneet kesäillat ne ne olivat Valkeisen juhlahetkiä.
Mutta kohtapa näkyi vuorostaan Athos, Porthos ja Aramis, jotta juuri siinä hetkessä kuin nuo kaksi henkivartijaa ryntäsivät heidän nuorta toveriansa vastaan, ehtivät paikalle ja pakoittivat heidät kääntymään. Siinä tuokiossa Bernajoux kaatui; ja kun henkivartijat jäivät nyt kaksi neljää vastaan, rupesivat he huutamaan: "Tänne, tänne, koko de la Trémouille'n hotelli!"
Xeresin luona tapasivat he paljon suuremman gotilaisen sotajoukon . Kolme päivää oli taistelu jo kestänyt ja arabialaiset alkoivat peräytyä voimakkaamman vihollisen edestä. Silloin Tarik huusi: "Hyvät veljet! Edessänne on vihollinen, takananne meri; mihinkä oikeastaan aiotte päästä?" Tästä muistutuksesta innostuen ryntäsivät arabialaiset uudestaan.
He karjuivat hänen ympärillään ja ryntäsivät häntä vastaan, mutta tuo paljastettu miekka, vaikka vanhan käsi sitä piteli, näytti pelottavan heitä ja pysyttävän heitä jotenkin kaukana hänestä. Ja sillä tapaa nämät, huutaen ja hyppien kuin hourupäiset, purkasivat hirveitä kirouksia tätä vanhaa miestä vastaan.
Hän reuhasi kaiken yötä ja koko seuraavan päivän; hiki valui virtana poskia ja ruumista pitkin, mutta päälaen sisään ne olivat saaneet pistetyksi tulen. Eikä sitä tulta jäät jäähdyttäneet, sillä se oli ikuisuuden ahjosta otettua. Hän oli paljosta hosumisesta lävitse uupunut. Ei jaksanut enää kättä nostaa, vaan herkesi olemaan hiljaa. Riemulla ne nyt ryntäsivät kaikki esille.
Päivän Sana
Muut Etsivät