Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
En ole koskaan ennen kuullut niin kummallisia nimiä." "En minäkään", sanoi Sylvesteri. Samassa kävi tuima talvituuli kahteen korkeaan aivan lähellä olevaan honkaan, ja niiden pimeissä latvoissa syntyi kova kohina, ja lapset kuulivat kohinassa kummallisia sanoja. "Seisotko vielä, Rutimo veikkoni?" sanoi toinen hongista.
Ihmis-lapsi, Tukevaksi, Kuin me, suureks Kasva vain, Perustain Vuoriin juures. Kasva näin Rohkeasti Pilviin päin, Tähtiin asti; Nosta pääsi korkeellen, Ninkuin mekin, taivaasen. "Haastelkaammepa nyt ihmislasten kanssa", mörähti Rutimo honka. "Mitähän ne nyt mielivät sanoa", sanoi Sylvesteri. "Ei, mennään kotia", sanoi Sylvia. "Minä pelkään niin noita pitkiä puita kummallisine lauluineen."
Ja hovissa tulisi meidän ikävä Rutimoa ja Pilvipartaa." "Eikö käy laatuun, että isä ja äiti ja Rutimo ja Pilviparta tulevat kanssanne?" kysyi kuningatar, sillä hänen sydämmensä oli nyt niin sanomattoman lämmin. "Ei, kiitoksia, rouva kuningatar", sanoivat lapset uudestaan; "se ei käy laatuun, ne kasvavat metsässä."
ja juuri kuin olivat ehtineet tähän saakka laulussa, kuului rytinää ja rätinää, ja samassa makasivat Rutimo ja Pilviparta pitkänään maassa. Rutimo oli siihen aikaan 393 ja Pilviparta 355 vuoden vanha. He eivät olleet itse huomanneet kuinka heidän juurensa vähitellen olivat kuihtuneet ja mädäntyneet, niin että taivaan tuulet saivat heistä voiton.
"Ne ovat niin vanhat ja ovat laulaneet meille laulun." "Mitä lapsellisuutta se on!" sanoi mökkiläinen. "Juuri kuin vanhat puut voisivat laulaa! Mutta yhtäkaikkipa tuo on; koska rukoilette niiden edestä, voin maa etsiä itselleni pari muuta puuta." Ja niin hän läksi etäämmälle metsään, mutta lapset jäivät uteliaina paikoilleen, kuuntelemaan, mitä Rutimo ja Pilviparta nyt sanoisivat heille.
"Seisonpa niinkin", sanoi toinen; "mutta miten on sinun laitas, veikko Pilviparta?" "Rupeen vanhaksi käymään", vastasi Pilviparta. "Tuuli taittoi oksan latvastani." "Olethan lapsi vain minun rinnallani", sanoi Rutimo honka. "Vain kolmensadan viidenkymmenen vuoden vanha, ja minä jo olen täyttänyt kolmesataa kahdeksanyhdeksättä. Lapsi vain! Lapsi vain!"
Mutta Sylvesteri ja Sylvia taputtelivat ystävällisesti kuolleitten honkien sammaltaneita runkoja ja puhuivat heille niin suloisia sanoja, että lumi suli pois kaikki ympäriltä, ja vaaleanpunaiset kanervat kasvoivat yhä korkeammalle kaatuneiden puiden yli, ja niin saivat Rutimo ja Pilviparta hautansa kukkien alle.
Päivän Sana
Muut Etsivät