Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja hänen vierellään, kuin ettei naista häneltä vietäis, seisoi peikko suuri, he silloin tällöin toistaan suutelivat. Mut kun tuo harhaileva, ahnas katse minuhun kääntyi, julma rakastaja kiireestä kantapäähän ruoski häntä; vihassa sitten, mustasukkaisena irroitti hirviön ja kiskoi kanssaan niin kauas, että metsä suojas minut jo portolta ja kummitukseltakin. Kolmasneljättä laulu
Keskusteltiin näet päivän polttavimmasta valtiollisesta kysymyksestä: huhusta Kristiina kuningattaren päätöksestä luopua Ruotsin kruunusta. Tämä huhu oli siihen aikaan parhaillaan liikkeellä ja saattoi kuningattarelle kaikkialla paljon tyytymättömyyttä ja katkeria soimauksia. Niin täälläkin. Seura ruoski häntä kauheasti; pilkkasanoja ja kaikenlaisia hävyttömyyksiä sateli lakkaamatta.
Kun maisteri palasi ja kumpikin sai paikoilleen asettuneeksi, alkoi maisteri: "Tämmöinen on historia herra Pentin vaimosta: "Hän oli syntynyt aatelisista vanhemmista tämän vuosisadan alulla. Kasvatus oli ankara, ja vanhempien kuoltua pani holhoja hänet luostariin. Siellä hän osoitti kiihkoista uskonnollista intoa, ruoski itseään perjantaina ja paastosi jokaisena vähänkin huomattavana pyhänä.
Tuo merkillinen pari astui nyt alas rappuja, jotka johtivat virralle. Taivaalla välähtelivät salamat, sade ruoski ankarasti katukiviä, ja ukkonen jyrisi kaupungin yllä. Kaikkeen tähän yhtyi vielä Ladugårdslandin palokellon soitto.
Hän ruoski sekä pakanuuden että kristinuskon taikauskoa.
Paitsi välttämättömimpiä ja vajanaisia tietoja koti- ja ulkomailta, julaistiin lehdessä parhaasta päästä toimittajan omasta, kaunokirjallisesta kynästä pulppuilleita runoelmia, arvosteluja kotimaassa tai Ruotsissa ilmestyneistä kirjauutuuksista, teaatteri- ja taidearvosteluja j. n. e., jolloin hän joskus sangen terävästi ruoski sellaisia, jotka eivät olleet hänen suosioonsa päässeet.
Hän hoiti lastaan aina sen syntymisestä asti kaikella mahdollisella tavalla huonosti sekä ruoski ja pieksi sitä, kun se tuli jonkun verran isommaksi. Tuo hento olento näytti kuitenkin olevan elinvoimiltaan sitkeä ja luonteeltaan tavallista kärsivällisempi, huolimatta siitä, että hänessä oli mustalaisverta.
Kansassa hän saavutti pyhyyden mainetta kiduttamalla ruumistansa; hän käytti likaista säkkikangaspaitaa, eli vedellä ja leivällä, ruoski usein itseänsä ja joka päivä polvillansa pesi kolmentoista kerjäläisen jalat. Mutta täten ulkonaisesti osoittaessaan nöyryyttä esiytyi hän samalla taipumattoman ylpeänä pappisvallan puolustajana.
Sinne päästyään hän heittäytyi pehmeälle nurmelle selälleen. Mutta hän ei ennättänyt mitään ajatella, sillä hän huomasi samassa että pojat olivat tallin luona. Vihtori oli kasvoiltaan kamalan näköinen ja ruoski hurjasti Liinua sitolkkahihnalla. »Mitäs nyt hulluttelet?» huusi Hanna, juosten avopäin poikain luo.
Sitten kun hän vankkuriin oli valjastanut nuoren ja vähän vallattoman hevosen, ajoi hän sen takateitä sille tielle, joka meni Järvenpäälle. Kaikki tämä tapahtui tarkalla varovaisuudella, ettei kukaan, joka sattuisi ohitse kulkemaan, sitä huomaisi. Kun Lauri oli päässyt mainitulle tielle, rupesi hän hevosta ärsyttämään sillä, että lakkaamatta nykäisi ohjaksia ja viimein ruoski sitä aika lailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät