Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Silloin polvistuin ja rukoilin Jumalaa, että saisin tulla runoilijaksi ja rastaan lailla laulaa ihmisille siitä, jota ei kenkään voi ikinä nähdä, mutta joka kuitenkin elää jokaisen sydämessä... Ja tänään kirjotin siitä vähäisen, tahdotko kuulla?" "Kernaasti, rakkahani", vastasi Ester kyynelsilmin.
Tulkoon Henrik, jos hän siihen kykenee, mainioksi runoilijaksi tahi kirjailijaksi, mutta älköön hän nyt uskoko olevansa mitään ja olkoon hän ennen kaikkea uskomatta, että hän voisi tulla mainioksi ammattimieheksi valmistautumatta siihen ja tekemättä perinpohjaista ja uutterata työtä ja olematta ensin ajatteleva ihminen.
Entäs kuka laatisi sen laulun, jonka hän Varolle omisti, vaikk'ei se vielä ole valmis: "Varus! Lycidas. Karttakoot mettiäisparvesi Corsikan marjakuusia; täyttäkööt lehmäsi utarensa syömällä cytiso-ruohoa. Alota, jos jotaki osaat. Pieridit ovat luoneet minunki runoilijaksi. Minäki olen laatinut lauluja. Minuaki sanovat paimenet runoniekaksi; mutta en juuri usko heitä.
Yht'aikaa kutsuttiin häntä sekä Pariisiin että Roomaan kruunauttamaan itseänsä runoilijaksi. Hän valitsi Rooman. Pääsiäispäivänä 1341 toimitettiin juhlallinen kruunaus.
Sillä näettekö minäkin panen joskus paperille ajatuksiani, kun tunnen itseni onnettomaksi ja hyljätyksi ja mieleni tekee itkeä. Niin, te ette voi kuvitellakaan, kuinka synkkämielinen ja hyljätty minä olen ... ettekö auttaisi minua kirjottamaan sitä runoksi? pyysi hän. Oletpa sinä, Appelsina, tänä iltana suuremmoinen! Pyrit runoilijaksi! mölisi Neero ja kuohui viinistä ja mustasukkaisuudesta.
Sitten, kun itsekin vähän olen tämmöistä työtä koettanut, tiedän, että voimakkaimpia sanomalehtimiehen tunteita on hänen kiintymisensä siihen lehteen, jonka hän on luonut ja nostanut jaloilleen. Näistä ynnä muista samantapaisista asioista keskustellessamme innostui Teotori välistä puhumaan tulevaisuudenkin toiveistaan. Silloin tuo kuivan proosan mies tuli runoilijaksi.
"Herra," virkkoi sen nähdessään Tigellinus, "salli minun lähteä täältä, koska täällä tahdotaan syöstä sinun persoonasi turmioon ja koska sinua täällä sanotaan pelkurimaiseksi Caesariksi, pelkurimaiseksi runoilijaksi, murhapolttajaksi ja kulhariksi, sillä korvani eivät saata sietää sellaisia sanoja." "Olen joutunut tappiolle," ajatteli Petronius.
»Suokaa anteeksi, mutta koska te minut ristitte runoilijaksi, virsiniekaksi vihitte, niin täytyy minun näytteeksi siitä, että henki minussa yhä vielä elää, panna ainakin kirjeeni päällekirjoitus runomittaan, joskaan en nyt malta sitä jatkaa sillä. Kun on sydän sykkyrällä, mielen kuohu kukkulalla, kieli katkoo kahlehensa kuni varsa vatjanansa ja rientää runon aitojen ylitse. »Mutta
Sellaisina hetkinä huomaamme selvimmin, kuinka äärettömästi paljon vähäpätöisempi maailma on meille iloineen ja riemuineen verrattuna taivaalliseen autuuteen tekisi melkein mieleni kuolla silloin, saadakseni juoda valon lähteestä. Kerran, eikä niin kauan sitten, luulin minä tulevani runoilijaksi. Se oli korkeinta, mitä voin ajatella. Se oli kaikkien unelmieni määrä.
HURMERINTA. No nyt siitä päästään. HILLERI. Mistä? HURMERINTA. No siitä kauppaneuvoksen härästä. HILLERI. Niin. Mutta on kasvamassa uusi mullikka. Herra runoilija ei ole sitä vielä nähnyt. HURMERINTA hypähtää ylös ja katsoo vihaisesti Hilleriä. HILLERI. Anteeksi, minä taisin sanoa vielä herra tirehtööriä runoilijaksi. HURMERINTA. Minä olen runoilija ja aion vielä kirjoittaa runoja!
Päivän Sana
Muut Etsivät