Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Nyt oli siis Göthe astunut runon uralle. Ja millainen oli hänen runollinen suuntansa ja henkensä? Se oli kerrassaan realinen, objektiivinen. Sen hän jo osoitti sillä, että runoili itse elämiänsä vaiheita, omia kokemuksiaan. Mielikuvituksen siivillä lentäessään hän ei koskaan jättänyt silmistään luontoa, elämää, todellisuutta. Saksan runoilijat yleensä, niinpä esim.
ENS. NAISPAIMEN. Tunnen, tunnen tuskaloista Kipinän kitupaloa, Silmänkiillon kitkutusta, Vaan en tunne valtavata, Sitä suurta ja suloista Nuorkeväimen nuotiota, Jolle rastahat runoili Suomen suurina suvina. Hallattaret hämmentävät, Sumuttaret sammuttavat Suurten kiihkojen kipunan. Hallatarten parvi väikkyy taampana, sumutarten seura likeellä.
Totta kyllä hänen runoutensa puhuu siitä, mikä on likinnä pohjolan mielenlaatua ja kaipuuta. Hän runoili merestä, joka pohjolan lapsista on suuruuden esikuva. Kaukaisella, myrskyn tuivertamalla merellä peitossa pitkän pimeyden, jossa revontulet loimuavat ja räiskyvät , merellä elävät, työskentelevät ja taistelevat, sotivat ja voittavat hänen ensimmäisten romaaniensa ihmiset.
Hm, rauhakin on monenlaista, sanoi suutari käyden akkunaan katselemaan talvis-illan kimaltelevaa taivasta. Tuolla niitten keskellä lienee Rauhala, rauhan ja autuuden koti; sinne vetää näkymätöin voima ihmisen sydänkurjaa. Kas tuota tähtee, kun lentään se lähtee, lentäisin minäkin, jos siivet olis mull' , runoili Saksmanni, nähdessään komean tähden lennon.
Kun Polykrates maaten otti vastaan persialaisen sanansaattajan, oli hänen luonansa laulaja Anakreon, syntyisin Teios-saaresta. Tämä runoilija, Solonin sukulainen, eli Polykrateen hovissa, jossa häntä hyvin kunnioitettiin. Siellä hän runoili monta kauneinta lauluansa ilon ja nautinnon ylistykseksi.
Epäluulosi oli tikarinpisto sydämeeni, runoili kreivi, teatraalisesti kohottaen katseensa ylös; mutta sinä osaat lieventää tuskan ja parantaa haavan paremmin kuin kukaan muu kuolevainen. Näiden tunteellisten sanojen jälkeen hän kätki kirjeen takaisin lompakkoon, pistäen sen taskuunsa. Anna silmäsi seinäkelloa. Sinä katsot kelloa, huomautti kreivi pahoillaan; odotatko ketään? En, en odota ketään.
Kun hän runoili »jäiden lähdöstä Oulunjoessa», niin kaikki hänet ymmärsivät paitsi kenties sensuuri. Hän sai sydämet sykkimään samoja tunteita, joita hän itsekin tunsi. Ja siksi on meillä hänestä opittava ei ainoastaan, mille perille on pyrittävä, vaan myöskin, miten sinne on päästävä. Sitä enemmän, kun hän vielä vanhoillaankin on antanut meille näytteitä tästä isänmaallisen runoutensa lajista.
Näyttämön kuviteltuihin kärsimyksiin ja näyttelijäin tulkitsemiin tunnepurkauksiin hän itse runoili oman ilottoman elämänsä juoksun, itki yhdessä itkevien kanssa ja paloi pyhästä vihasta, kun vääryyden vallat suuria sankareita ja sankarittaria huojuttivat. Eipä ilman, ettei hän itsekin silloin katsonut seisovansa koko joukon tavallista ihmiskuntaa ylempänä.
Ja siltä rauhan raukka saa, runoili räätäli ja jatkoi: Miks'ette ole jo katsonut itsellenne kumppania? Hm, hm, sanoi suutari, lahjat ovat moninaiset. Toisella on naimattomuuden lahja, toisella joku muu lahjansa. Niin minäkin ennen aattelin, mutta muijani kun kuoli, murhe mulle tuli ja huoli! Aina sinä vaan teet kaikki lauluksi; etkö jo siihen väsy? Hei, en!
Päivän Sana
Muut Etsivät