Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Jos hän tunkiolle pystytti toukkain kalvaaman ruumiinsa, hän sen teki huutaakseen Herralle tätä hellyttävää rukousta, joka pakoitti Jumalan armahtamaan onnetonta: "Kova onni lyö minut maahan, mutta sinä olet laupiaampi kaikkia jotka laupiutta osoittavat." Ihanat sanat, jotka vaan oikeauskoinen taisi lausua.
Me tahdomme sentähden nöyrillä sydämmillä nostaa mielemme taivaasen ja rukoilla Jumalalta apua, että onnellisesti ja hyvin mahdamme päättää eteen-ottamisemme." Korkealla äänellä luki hän nyt monta harrasta rukousta, joissa hän rukoili Herraa olemaan johdattajansa matkalle, ja aina varjelemaan vanhan Ruotsin. Senjälkeen alkoi hän virren johon koko perhe tarttui selvillä äänillä.
"Hiljaa, katso hän tuntee sinut ja ojentaa kätensä. Juho leikki hänen kanssaan!" "Nytkö leikkiä! kuinka hän on kuuma, mitä teemme?" "Meidän täytyy olla kärsivälliset." "Kärsivälliset! Luulinpa sinulla olleen paremman lohdutuksen. Nyt sinun täytyy käyttää rukousta, tuota rukousta, josta aina puhut, nyt voimme nähdä sen voimaa!"
Tunnen kuitenkin itseni, eikä minulla ole hartaampaa rukousta Jumalalle kuin: «anna minun syntini anteeksi»! Enkö saa rukoilla sitä sinun rinnallasi? Emmekö voi yhdessä vaeltaa elämämme matkaa? Kumpikin olemme nähneet monta elämän varjopuolta; kumpikin katsomme nyt nöyrästi ylöspäin pyrkien valoon. Anna minulle kätesi! Olit minulle aina rakas!
Mitä nämät kristityt kutsuvat rukoukseksi, ei ole Herran silmissä rukousta, sillä hän tahtoo sydämmen uhria. Mitä nämät kristityt kutsuvat "teoiksi", ne eivät ansaitse tekojen nimeä, sillä niistä puuttuu pyhän rakkauden tuoksu.
Ainakin ilmoitettiin nämä syyksi hänen alinomaisiin salaperäisiin matkoihinsa, joilta hän aina palasi entistänsä kiihtyneempänä harpaten rappusia pitkin hurjin askelin, hypistellen rukousnauhaansa ja muristen jotakin rukousta kuin olisi jotakin pikku palloa pureskellut.
Herra pastori, virkkoi Elli ja otti Eerikin käden käsiensä väliin, tuokaa hänet tänne! Meidän täytyy nähdä hänet, ennenkuin kuolemme. Ei, nyt minä en tahdo kuolla. Sanokaa pyöveleillemme, että heidän täytyy antaa meille lykkäystä ... he eivät voi olla niin kovia että erottaisivat äidin jälleen löydetystä pojastaan, sisaren veljestään, ennenkuin he ovat saaneet syleillä toisiaan ja sanoa toisilleen viimeiset jäähyväiset... Mutta he ovat julmia, säälimättömiä ... he eivät kuule rukousta...
"Rakkaus on väkevä niinkuin kuolema, ei veden paljous taida rakkautta sammuttaa, ei virrat sitä upottaa". Kork. Veisu 8: 6, 7. «Kuule! Hän alkaa ilman tavallista rukousta; tästä ei mahda tulla tavallista saarnaa«. Nuo sanat kuuli neiti Maria; hän tiesi saarnaajan vaaleuden syyn, vaan hän hymyili. Nuorukainen saarnasi, hän saarnasi sydämen sanat.
Vielä päälliseksi sanottiin, että rukousta pidettäissä oli havaittu kaikellaista uutta, ja että lapsille opetettiin noitakeinoja, niin kuin he jo olivat oppineet hirvittäviä kummituksia kirjoittelemaan eli piirtämään. Nämät ja tällaiset puheet tulivat viimen Kappalaisen korviin, ja myöskin Pitäjän Kirkkoherralle ja itse Provastillekkin tiettäväksi.
Charlotta Backson, kreivinna de la Fère, mylady Winter, sanoi hän, teidän rikoksenne ovat väsyttäneet ihmiset maan päällä ja Jumalan taivaassa. Jos osaatte jotakin rukousta, niin rukoilkaa se; sillä teidät on tuomittu kuolemaan ja teidän täytyy kuolla. Kuultuansa nämä sanat, jotka eivät jättäneet hänelle enää toivon kipinää, kohosi mylady koko pituuteensa ja tahtoi puhua; mutta voimat pettivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät