Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. marraskuuta 2025


"Aamun koittaessa pitäisi taloudenhoitajani väkineen olla täällä." "Tie on lyhyt. Lähde nyt levolle." Vinitius lankesi polvilleen cubiculumissaan ja rupesi rukoilemaan.

Minä rupesin kyynelsilmissä rukoilemaan, ett'ei hän suinkaan, Jumalan tähden, häwittäisi elämää ja että hän purkaisi kaupan jos semmoinen oli jo tehty. Hän koki selitellä, että se oli edullinen kauppa ja että minä saisin siitä olla aiwan huoleti.

Nyt hän rupesi rukoilemaan, että apostoli jättäisi Rooman yhdessä heidän kanssaan.

Mutta hetki tulee ja jo nyt on, että totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat. Kaksi ukkoa päätti kerran lähteä Jerusalmiin rukoilemaan Jumalata. Toinen oli rikas ukko; sen nimi oli Tuomas Tarasitch Schemeleff. Toinen, Elias Bobroff, oli vähävarainen.

Vinitiuksen korviin sattui sitten ainoastaan sana »jumalat» kaikki muu hävisi kavioiden kapseeseen. Mutta se sana herätti Vinitiuksen kuin unesta. Jumalat! ... kohotti äkkiä päänsä, oikaisi käsivartensa taivasta kohti ja rupesi rukoilemaan: »En huuda avukseni teitä, joiden temppelit paraikaa palavat, vaan Sinua!... Sinä olet itse kärsinyt, Sinä yksin olet laupias!

Muudan kerjäläinen. Anna hänelle almu, Bazin, ja käske rukoilemaan erään vaivaisen syntisen edestä. Kerjäläinen tahtoo kaikin mokomin teitä puhutella ja väittää että te tulette sangen iloiseksi hänen tapaamisestansa. Eikö hänellä ollut mitään erityistä sanottavaa minulle? Oli. Jos herra Aramis, sanoi hän, empii tulla minua tapaamaan, niin sanokaa että minä tulen Tours'ista.

Sen hän tiesi, että Anttia ei kovuudella saada luopumaan mielipiteestään, niin hän rupesi rukoilemaan eikä sanonut voivansa lakata ennenkuin Antti olisi hävittänyt koulunsa ja pannut ne rahat talon velkoihin. Antti kiersi kätensä Hannan kaulaan ja lausui: »

Katso näitä kaikkia pyhäin kuvia! Eikö sinusta ole juhlallista nähdä niitä? Mutta kun ehtoo tulee ja pimeys peittää maan, kun noiden korkeiden kaarroksien heittämät varjot muuttuvat synkiksi ja peloittaviksi ja kuolleiden henget tulevat tänne rukoilemaan, silloin lähden yksinäiseen celliini. Siellä on niin erinomaisen kotoista ja suotuista! Ei kukaan häiritse rauhaani eikä keskeytä rukouksiani!

Sitten hän lankesi polvilleen ja rupesi rukoilemaan koko sillä voimalla, millä ihminen rukoilee, kun hän pelkää kadottavansa rakkaan olennon... Aulus läksi atriumiin, missä centurio häntä odotti. Se oli vanha Cajus Hasta, hänen alipäällikkönsä ja toverinsa Britannian sodista. "Terve, päällikkö," huudahti hän. "Tuon sinulle käskyn ja tervehdyksen Caesarilta.

"Tunnetkos minua vielä?" kysyi hän liikutettuna lapsen suloisesta hymyilemisestä ja katsannosta. "En! vaan terve-tultu sen vuoksi," sanoi hän ja antoi vieraan tarttua käteensä. "Rukoiletkos vielä setä Pietarin edestä?" "Rukoilen häntä!" "Oletkos nähnyt häntä vielä?" "En! vaan olen ruvennut rukoilemaan, että kohdakkoin tulisi, saadakseni nähdä häntä."

Päivän Sana

valmistajansa

Muut Etsivät