Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Marianne päätti seurata mukana, vaikka hänellä oli kahdeksas kuukausi menemässä. Häntä olisi vaivannut, ell'ei hän olisi voinut osoittaa sukulaisilleen osanottavaisuuttaan; hehän olivat joka tapauksessa olleet hyviä Blaiselle ja hänen nuorelle rouvalleen. Ja tämä onnettomuus teki todellakin surullisen vaikutuksen Marianneen.
Aukaistuaan käärön otti hän esiin tavattoman komean neulomalippaan, tutki jokaista pikku esinettä erikseen lapsellisella ihastuksella, ja sanoi näyttäen sormustinta rouvalleen: Nuo ovat hopeasta. Ne ovat kaikki sieviä esineitä ja kaikki niin hienoja ja komeita.
Jos naapurit ovat sen taanneet, niin juo, Sill' viinan vilja kun pellosta kasvaa. Niin viinasta ei tarvitse rahoja maksaa, Vaan juo ja laula, ja juo ja laula, niin juo ja laula ja juo! Sill' pappi se uskosta saarnaa ja juo. Saaliins' hän pitäjältä kokoo ja juo. Juustot ja pellavat rouvalleen kantaa, Sielun autuuden sairaille antaa Niin juo ja laula, ja juo ja laula, niin juo ja laula ja juo!
Molemmat herrat hyvästelivät; Bengt meni pankkiin, jossa hän joutui milt'ei samanlaisiin puheisiin pankkiherrain kanssa, ja rehtori läksi kiirein askelin kotiin kertomaan rouvalleen ja tyttärelleen merkillisestä kohtauksestaan konsuli Falkensternin kanssa.
Kuulitkos, että hän jo seuraavana vuonna aikoo maksaa, mitä minä nyt luovutin hänen puolestaan? sanoi kapteeni tyytyväisyydestä muhoillen rouvalleen, kuin poika oli poistunut. Hyvin paljon rahaa on häneltä kumminkin mennyt tänä vuonna, arveli rouva Ivarsson. Jos hän tarvitsee joka vuosi yhtä paljon maanviljelykseensä, niin ei siitä pitäisi tulla suuria velansuorituksia.
Voipi melkein kuulla, kuinka hän sanoo rouvalleen ovella: "il faut faire bonne mine". Eikä rouva itkekkään. Hänen silmänsä ovat kuivat, mutta hyvin punaset. Ei pidä olla millänsäkään. Mutta kertokaahan sitten, kuinka se tapahtui, pyytää isäntä levollisesti. Pitihän niin käydä, armollinen herra, sanoo vanha Maciej kuin Pognembinin talonpojatkin äänestivät Schulbergia. Ketkä tässä kylässä?
Eipä siis kummaa että lapset hellästi rakastivat opettajaansa. Mutta pikku Viisu, joka yhä enemmän rupesi lukemaan itseään «isojen» joukkoon, ja oli ani harvoin mukana salaliitoissa kandidaattia vastaan, pudisti päätään sisarustensa kujeille. «Pikku Viisumme on oikein kunnon pikku tyttö!» lausui laamanni tyytyväisesti rouvalleen, joka uskoi hänelle Viisun salajuonen.
Hänen kuumaverinen, lujaääninen, vähä hajamielinen luonteensa joutui aina vimmastuneeksi, nähdessään jonkun laskun; se vaikutti häneen samalla tavoin kuin punanen verka härkään, ja nyt, kun kaikki puolen vuoden laskut lentivät yht'aikaa hänen päällensä, hän sekä puski että puhkui. Tämä oli vanhastaan tuttu asia hänen rouvalleen, joka oli saanut erinomaisen taidon pidellä härkää sarvista.
Mutta niin tavoin ei voitu suuria kokoon saada; heidän runolliset huvituksensa, toinen toistakin kalliimpi, nielivät pian pienet vuotuiset tulot. Menojen puoli kasvoi pian suuremmaksi, kuin tulojen ja niin kävi kassa yhä heikommaksi. Tämän huomasi herra ennemmin, kuin rouva; vaan hän ei tahtonut sitä rouvalleen sanoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät