Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Kuuluu linnun viserrystä ja kitaran soittoa. *Liila*. Kuule, kuinka hän nyt soittaa! *Roosa*. Kuule, lintu piipikoittaa! *Liila*. Se on lintu sininen, Florinnalle mieluinen. *Roosa*. Ken hän on tuo laulusuu? *Liila*. Lintu, eikä mikään muu. *Roosa*.
Että minä teitä rakastan, sen te tiedätte jo ennen tätä päivää; miten suuresti minä teitä rakastan, sitä en taida sanoin kertoa; sen vaan tiedän, että elämäni, jos teidät kadottaisin, ei olisi minusta olen korrenkaan arvoinen. Mutta se ei teitä saata mihinkään päätökseen. Minä saattaisin sanoa itsekseni: te ette pidä lukua minun rakkaudestani; mutta, Roosa, te, te itse rakastatte minua!
Ei kumma, niissä oloissa, Jos Verna Roosa päähineet Ja käsineet ja jalkineet Unohti, juoksi vapaana. Niin kukat virkki: kuulepa Sä, Verna Roosa, tule vaan Kukaksi sieväks olemaan! Hän sanoi: Suokoon Jumala! Samassa tuuli käännähti, Ja Verna Roosa jaloistaan Jo alkoi niittyyn juurtumaan, Ja tarttui kenttään lujasti.
Kahdeksaan päivään astui nyt Roosa ensikerran kreivin huoneesen. Hän oli niin kauan, kuin oli välttämätöntä, hoitanut häntä ja valvonut hänen vieressään kuin apua tarvitsevan lähimmäisen, kuin rakastetun, jonka elämä oli hänestä omaansa kalliimpi.
Minä tiesin aivan hyvin, että te olitte luonani; kaikista tuskistani ja raivoistani huolimatta tunsin teidän suloisen läsnäolonne. Miksi olette hylänneet holhottinne? Mutta ei, Roosa, minä en tahdo moittia teitä ja uudestaan osoittaa olevani kiittämätön, itsekäs ja vaatelias. Olenhan minä teille suuressa, niin suuressa kiitollisuuden velassa". "Samoin kuin minä teille", sanoi Roosa.
Roosa ei ollut niitä huomaavinaan, käänsi vaan katseensa alas tai Reinholdin puoleen, joka tapansa mukaan puheli kaikenlaisia sukkeluuksia ja kiersipä vielä kätensäkin Roosan käsivarren ympäri. Ja kauas kuului kilpakentältä iloinen rähinä.
"Minun luullen saisitte jättää koko asian, joka suoraan sanoen minusta näyttää vähän kummalliselta", sanoi herra von Weissenbach, jonka otsa oli huomattavasti synkistynyt tämän keskustelun ajalla. "Ei, ei", huusi Roosa innoissaan, "hänen pitää, hänen pitää! Juuri sentähden täytyy hänen, että hän julki järki aivan kieltämättä pelkää.
"Mitäs pidätte siitä?" kysyi Roosa hymyten. "Jotenkin vaikea ainakin", vastasi kreivi. "Minusta olette huomaava päinvastaista". "Sitäpä tahtoisin sangen mielelläni nähdä". "Te kadotatte". "Se on hyvin todennäköistä".
Siksi nimitettiin rikkaiden porvarien taloissa siihen aikaan erästä keittiön tavoin rakennettua kammaria, jota ei kuitenkaan käytetty keittämistä varten, se oli vaan katsottavaksi koristettu kaikenlaisilla kalleilla keitto- ja muilla ruokakaluilla. Heti sisään päästyä huusi Martti mestari kovalla äänellä: "Roosa! Roosa!" ja paikalla avautuikin ovi ja Roosa, Martin ainoa tytär, astui sisään.
Konrad seisoi kuin naulattu alla päin, pyyhki otsaansa ja sanoi hiljaa: "niin, se on totta", ja teki, kuten käskettiin. Roosa istuutui, kuten hänellä huoneessa oli tapana, pienelle tynnyrille, jonka Reinhold oli huolellisesti puhdistanut ja Fredrik vierettänyt hänen taaksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät