United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihmetellen katselivat he Eurooppalaisia ja etenkin heidän muassaan olevia koti-eläimiä, joita he eivät olleet ennen nähneet eikä heidän kielessään ollut edes niille nimiäkään. Maalla otettiin Englantilaisia riemulla vastaan, ja saaren ylimykset pitivät heille lyhyviä puheita, jonka jälkeen Cook jakeli alkuasukkaille lahjojansa.
Maltittomana oli hän sitä odottanut ja oli jo nähnyt monasti sielun tekevän riemulla ja autuaallisella hymyllä eroa pienestä ruumiista. Mutta Nanna yhä viipyi täällä ja viipyessään muuttui, niin että oli kuin maan alta kaivettu. Niin kuihtunut oli, ettei hänessä ollut kuin luut ja nahka.
Pääkaupungin puolueklubissa otettiin tämä homo novus riemulla vastaan. Juuri semmoisia miehiä tarvittiin nyt, kun oli juuri alettu suuri valloitusretki kaikille kansallis-taloudellisen ja hallinnollisen elämän aloille, missä vastapuolueella oli tähän asti ollut yksinomainen sananvalta. Tie kulki voitosta voittoon.
Ilolla pistin minä välikirjan taskuuni ja menin Elinan tykö, joka myös tuli iloiseksi. Syksy oli jo kulunut liian pitkälle niin että ei enää ollut ajattelemistakaan huonetta ruveta rakentamaan, jonka tähden me kaivoimme maamökin talvi asumukseksemme, ja pidimme kohta häämme ilolla ja riemulla. Tulevana kevännä hakkasin minä vähäisen huoneen, jonka reilasimme miten paraiten taisimme.
Hänen nimeään huudetaan myrskyisällä riemulla. Kirkossa kantavat lasta kastettavaksi eversti Requennes ja sennora Villanneva. Heidän jälessään kulkevat don Estevan, Robert Tresillian, insinööri ja Pedro Vicente, joka säteilevänä tarjoo nuorelle isälle käsivarttansa. Eikö nuoren ystävänsä onni ole osaksi hänenkin omansa?
Nyt olimmekin siirtyneet paimentolaiskansain asemalta maataviljeleväin kansakuntain kannalle. Kulkuneuvot olivat myöskin parannettavat; uusi maantie oli tehtävänä uutistaloltamme kotikartanomme pihaan. Olihan sitä puuhaa ja askaretta! Vihdoin oli kartanomme valmiina. Hermanni esitteli eräänä päivänä, että mentäisiin marjaan, ja esitys otettiin vastaan suurella riemulla.
Hänen akkunansa särjettiin, ja pelättiin että roistoväki ryntää taloon. Vrangel piti asemaa arveluttavana. Niin pitkälle hän ei luullut hulluuden menevän. Tukholma, jatkoi Sprengtport, on nyt ihan hurjana ilosta, kun sota on julistettu. Riemulla ei ole mitään rajaa. Majurinrouva oli astunut tupaan, kuullut miehensä viime sanat ja kysyi synkällä vakavuudella: Eikö edes naiset ymmärrä itkeä?
Sitä hän ei kuitenkaan voinut estää, että uteliaat piiat juoksivat akkunaan katsomaan, kuka oli tullut, ja suurella riemulla siitä puhuivat: "Oi neiti! Komeat vaunut ajoivat pihaan; sepä vasta kuski on; ei semmoinen, kuin tuo Marczi; kuinka hänen palttinaiset paidanhihansa loistavat!
OLLI. Erosi vallan riemulla. »Tästäpä vasta elämä syntyy», sanoi hän. Eikö ole totta, Roinila? ROINILA. Niinhän se junkkari taisi sanoa. ANNA. Kuinka se oli? Kerropa vieläkin, Olli. OLLI. »Tästäpä vasta elämä syntyy. Lennä ja pala. Hyvä on olla omana herranaan. En palvele ketään, en kumarra ketään enkä pelkää ketään.» Sillä tavalla hän tiuski tuolla aitassa.
Ja kun forstmestari tuli matkoilta ja kaikki muut riensivät häntä vastaan riemulla, katseli Esteri ikkunaverhojen takaa ja toisten sisään tultua meni salaa hyväilemään forstmestarin turkkia tai sadetakkia, syleillen ja suudellen. Kerran forstmestari juuri matkalta tultuaan ja istuessaan salissa muun perheen piirittämänä kyseli Esteriä.