Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Rouvaseni, meillä ei ole mitään perintöä toisiltamme kadehdittavana, vastasi Torsten Bertelsköld vihastuen. Samassa astui soturi sisään. Eeva Rhenfelt tunsi heti suojelijansa, joka pari tuntia sitten oli kantanut hänet väentungoksen läpi.
Pois tieltä, naiset! ärjäisi hänen takanaan eräs tuima tykkimies, joka kiireisesti lykkäsi edellään ruudilla kuormattuja käsikärryjä, ja samassa tunsi rouva Rhenfelt pyörän käyvän hennon jalkansa yli. Hän oli vähällä huudahtaa tuskasta, mutta hillitsi itsensä. Missä kuningas on? kysyi hän. Missäs muualla kuin tuolla Saksansurman luona, vastasi mies.
Vieras punastui taas, mutta huomasi samalla, että huuto tarkoitti erästä toista henkilöä, joka taas näkyi ikkunasta. Hansikkaiden tekijä vaihtoi tämän kanssa vielä muutaman sanan, eikä kauan kestänyt ennenkuin portti avattiin, ja Torsten Bertelsköld tuli näkyviin, tarjoten kätensä mustiin puetulle naiselle. Madame Rhenfelt! huudahti hän. Kätenne, pyydän; nyt saatatte olla aivan huoleti.
Niinkö luulette kreivi? vastasi Eeva Rhenfelt pilkallisesti, näyttäen Bertelsköldille kirjettä, jonka kankeasta, kuin hiilihangolla kirjoitetusta osoitteesta Torsten heti tunsi veljensä Kustaan käsialan. Se ei minua liikuta, vastasi kreivi ylpeästi. Olen puhunut puhuttavani ja pyydän teiltä vastausta. Kuunari oli lähestynyt satamaa vasten olevia ulkovarustuksia ja valmistui ankkuria laskemaan.
Te olette kenties oikeassa, vastasi Eeva Rhenfelt, ja mitä veljeenne tulee, niin voivat asiat paljon muuttua neljässätoista vuodessa, jotka ovat kuluneet siitä, kun hänet viimeksi näin.
Kuta likemmä muureja hän tuli, sitä kovemmin jyrisi häntä vastaan vihollisen pommitus; haavoitettuja kannettiin paareilla ulkovarustuksilta, katuja tukkivat kuormavaunut, porvarien vaimot palasivat tyhjiä koreja kantaen miestensä luota valleilta, ja kaikki osoitti sitä vilkasta, pauhuista elämää, joka on niin tavallista piiritetyssä linnassa. Eeva Rhenfelt ei ottanut pelästyäkseen.
Kaunis rouva Rhenfelt näytti hajamieliseltä, ja hänen ihailijansa tarkka silmä huomasi hyvin, että nuo kauniit silmät, samoin kuin muidenkin silmät, olivat ilmeisellä mielenkiinnolla luodut ovea kohti, josta tuota kovan onnen sanansaattajaa odotettiin sisään astuvaksi. Torsten Bertelsköld arvasi syyn.
Sentähden oli Eeva Rhenfelt vaiti. Kevään myrskyt humisivat lumisin siivin ikkunaruutuja vasten, ja huoneessa syntyi pitkällinen rajujen tunteiden täyttämä hiljaisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät