United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annin mielestä Lents luki liian hitaasti, ja hän näytti nyt, että ravintolan tytär osasi paremmin lukea. Rahan-laskun aikana sanoi Lents: "Minäkin olen jo ajatellut toisin. Oli se sentään sopivaa, että me köyhiltäkin otimme lahjoja vastaan; siitähän heidän arvonsa omissa silmissään ylenee ja heille käy huokeammaksi tulla meiltä apua anomaan, tarvitessansa yhtä tai toista".
Jos vaan vielä niin tulee sanotuksi, minä en jää tähän istumaan. Missä se isä taas viipyy?" sanoi ravintolan tytär punehtuen. "Niin, missä isä on sitte?" "Asioimis-toimissaan; hän taitaa tuossa paikassa tullakin. Jospa hän kerrankin jättäisi koko asioitsemisensa! Minkätähden hänen tarvitseekaan noin reuhtoa?
Nähdäänhän!" "Lähtekäämme vaan. Ehkä tässä vielä kauppa syntyy". "No, sittenhän nähdään". Ravintolan isäntä meni antamaan rengillensä käskyn valjastaa Virkun. "Ja illemmalla kai sallitte minun ottaa korvauksen tappioistani", sanoi Hovilainen. "Heillä ei ole parempia pyrintöjä kuin hevoishuijausta, juominkia ja korttipeliä", virkkoi Pyrell, kohauttaen olkapäitänsä.
Ravintolan edustalla majaili joukko sotamiehiä ja he joivat halusta Kakemin viiniä, jota kasvoi libyalaisen vuoriston itärinteellä.
Luutnantti B. mymisi jotain viiksiinsä, ellei hienostaan kiroillutkin, joka suuresti huvitti Helenaa, Määräpaikassa kaupungin ulkopuolella koko seura pysähtyi valaistun ravintolan eteen. Ja täällä pantiin toimeen tanssi. Luutnantti B., jossa Helenan lause yhä oli kytenyt, otti asian uudestaan puheeksi, heti kun oli päästy sisälle.
»No, entä sitten?» »Ja sitten otin soikon ja menin pappilaan. Kirkkoherra sanoi, etten saanut hänen puhdasta taloaan saastuttaa ja sitten menin ravintolan isäntä Merckelin luo, hänhän on kylänvouti, kuten herra tietää, ja siellä näkivät minut sotamiehet » »Mitkä sotamiehet?» »Ne, jotka ovat sodasta palanneet.» »Niin jatka vain.»
Eräällä vilkasliikkeisemmällä kadulla kyytimies pysäytti kolmivaljakkonsa ravintolan portaiden eteen. Mutta ravintolassa ei ollut joutavia huoneita, niin että oli ajaminen toiseen. Tässä toisessa oli huone saatavana, ja Nehljudof ensikerran kahden kuukauden kuluttua sai nauttia tuttua puhtautta ja mukavuutta.
Kuningatar vartosi häntä ja alkoi epäillä niinkuin vanha herttuakin. Ravintolan isäntä, jonka Kristian kutsui saapuville ilmoittaen ikävän asianlaidan, ei alussa keksinyt muuta neuvoa kuin iskeä aukko vastakkaiseen seinään kuten vallankumouksen aikana oli tehty. Vihdoin selvisi hänelle asia vallan yksinkertaiseksi.
Hän kääntyi takasin samaa tietä, seisoi ison aikaa Leijonan ravintolan edustalla: sinun täytyy tässä seisoa vieraana, mutta huomenna siellä olet kuin kotona. Vihdoin viimeinkin hän itsensä irroitti ja lähti menemään Pilgrimille. SEITSEM
Nyt kertoi minun seuraajani, että rikkaat kristilliset ihmiset olivat vuokranneet tämän huoneuston, että he sinne olivat toimittaneet hyvän ravintolan missä kuitenkaan ei tarjota mitään päihdyttäviä juomia ja että he sallivat pitää siellä kaikenmoisia kokouksia, kunhan ne vaan eivät ole epäsiveellisiä.