Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Sitten he taas lähtivät matkalle ja tulivat yhä korkeammalle, missä ei alppiruusukaan enää menesty ja jäkälää vaan kasvaa vähin kivien välissä. Ainoastaan kuivaneita ja paljasta männyn runkoja näki siellä täällä, jotka vähässä määrässä autiota yksitoikkoisuutta keskeyttivät; ja korkealla, vallan vuoren huipulla, oli yksinäinen ravintola, heidän ja taivaan välillä.
Johan äiti raukan kädet olisivat tyngille kuluneet. »Viini- ja portteripuoti», onko siinä mitään pahaa, eikö tuossakin ole paljon suurempi viinikauppa, ja eikö tuossa ole ravintola ja eikö koko kaupunki elä sillä kaupalla? Mitä siis siitä että joku on sillä kaupalla tullut upseeriksi! Mikä hölmö minä olen!
»Poika parka!» lausui hän ja asetettuaan ruuan eteemme hän tuli luokseni ja kosketti ystävällisesti olkapäätäni aivan kuin tahtoen siten pyytää minua rohkaisemaan mieltäni. Sitten hän pyysi meitä käymään ruokiin käsiksi, maksusta ei nyt tulisi kysymystä. Ravintola oli hänen, tai oikeammin hänen isänsä, joka täksi päiväksi oli matkustanut Pittencrieffiin.
Tämä ravintola on ainoa paikka kylässä, josta hänen asumuksensa on nähtävissä. Hän lähti juur'ikään majastaan ja astuu parhaillaan koirineen polkua alas ... nyt hän katosi kallion taa, mutta tuossa tuokiossa hän taas tulee näkyviin ... olkaa hyvä! Kuka hän on? Hän on nähtävyys, sanoi postimestari, yksi tämän paikan merkillisyyksiä, eritoten tämän ravintolan.
Tätä asukastensa tavattomasta puhtaudestaan kuuluisaa kylää Niemeyer kuvailee seuraavilla sanoilla: "Tuossa kummallisessa Broek'issa, joka on pohjaisen Alankomaan tapojen pesä, on ravintola äärimmäisenä kylässä.
Kun ennen päivän valjettua saavuimme siihen ravintolaan, johon postivaunut pysähtyivät, mutta joka ei ollut se ravintola, jossa ystäväni kyyppäri eli, saatettiin minä sievään, vähäiseen makuuhuoneesen, jonka ovelle oli maalattu: Delfini.
Jos mieleni tekee tavata teitä taikka te haluatte minun seuraani, onhan meillä tämä ravintola josta muuten olen saanut kyliäni! sanoi hän ja katseli ympärilleen. Leopoldus Mair tuli muristen hänen luokseen: Vanha veikko, et suinkaan ole vihoissasi? Voitko lainata minulle kymmenen liiraa?...
"Ei meidän sovi omien tunteittemme mukaan arvostella sellaisten ihmisten tunteita", arveli vanhempi herra. Nyt laiva pysähtyi siihen paikkaan, jossa Johnin mainitsema ravintola oli. Enin osa matkustajista tunkeutui rappujen luo katselemaan tulevia ja lähteviä, kuten aina on tapana.
VIIVI. Ja mikä ravintola tämä sitten lieneekään? Uskaltaakohan tässä edes ummistaa silmänsä yöksi? KEKKONEN. Hieno paikka, hieno paikkahan tämä on. Tuskin piispallakaan on paremmat mööpelit.
Lyhyesti kertoen, minä olen voittanut takaisin sinun valjaasi, ja sitten omani. Ja siinä ollaan nyt. Se oli oivallinen heitto; minä pysähdyinkin siihen. D'Artagnan hengitti niin paljon keveämmin kuin jos koko ravintola olisi nostettu hänen rintansa päältä. Entäs timantti, jääkös se minulle? kysyi hän pelonalaisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät