Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kaksi henkeä istui vaapperoissa kärryissä naishenkilö gummisadetakissa ajajan vieressä epämukavalla etuistuimella. Raution katse tarkistui tulijoihin. Pari päivää sitte oli asemalta tuotu huonekaluja uudelle opettajattarelle. Tuo tulija oli kai siis opettajatar neiti Vinter itse.
Raution oli mahdoton muistaa jälestäpäin, mitä Elli kertoi, mutta puheensa kaikui kuitenkin pehmoisena kuin linnun liverrys hänen korvissaan. Kun hän sitten illalla istui yksinäisessä kamarissaan, niin oli tämä pieni taulu hänen edessään kuin miellyttävä uni, ja häntä vaivasi äkisti selittämätön yksinäisyyden tunne.
Kalustohuoneessa teki vanha Taavetti puuastioita talon tarpeiksi, sinne piti Raution mennä kiittelemään tuota vanhaa, vaan vielä vikkelää tekijää. Kaksi nuorempaa renkiä meni pellolle työhevosten kanssa; toinen hevospari oli ostettu sitten kun opettaja viimeksi oli kotonaan.
Raikkaat nuorukaisäänet tunkeutuivat selvänä Raution korviin; hän seisoi siinä melkein kivettyneenä; mikä tuuli oli nyt näin odottamatta ajanut tuon serkun näyttämölle? Hänellä oli aina ollut vastenmielisyyttä tuota tuntematonta nuorta miestä kohtaan, mutta ei ollut voinut selittää tätä salaperäistä suhdetta. Nyt tiesi hän yht'äkkiä syyn, hän oli mustasukkainen!
Kun kuningas, hetkisen kuluttua taaksensa katsahtaen, näki paashinsa lumivalkeaksi kalvenevan, niin eivät sitä vaikuttaneet raution tepastukset eikä satulaan tottumattomuus, vaan hän sattui näkemään, miten erästä kiinni saatua porttoa, selkä paljaana, piiskaten ajettiin pois ruotsalaisten leiristä, ja häntä tuo alaston näytelmä inhotti.
Siinä oli aivan kuin jotakin salaperäistä, jonka vuoksi tytöt ihan palvelivat Ullaa marjaretkillä. Ja pojatkin varoivat, että eivät suututtaisi häntä. Mutta Raution Kalle hänet suututti! Kerran kun tulivat marjasta, niin Kalle ei uhrannutkaan jumalanmarjoja.
Hän käski paashin tulla mukaan ja paashi hypähtikin arvelematta raution selkään, joka hänen eteensä talutettiin, sillä olihan hän nuoruudestaan asti perehtynyt satulaan ja sitä paitsi oli hänellä solakka, ritarillinen vartalo perintönä isältään, joka ennen muinoin oli ollut hurjin ratsastaja koko Ruotsin sotajoukossa.
Tällä oli nimittäin sisarenpoika, joka vastoin enon kieltoa oli mennyt seminaariin; hän pääsi nyt jonku vuoden päästä sieltä ja tuo viekas rusthollari oli jo aikaa sitten valinnut hänet Raution seuraajaksi Honkalaan; mistä oli kaksinkertainen hyöty, ensiksikin että sisarenpoika heti saisi tuottavan paikan ja varman aseman, ja toiseksi johtavat henkilöt hänestä virkamiehen, jota voisi taivuttaa halunsa ja tahtonsa mukaan.
Kyllähän hän on nuori mies, vaan aivan mahdotonta oli Ellille asettaa Rautio samaan luokkaan niiden nuorten herrain kanssa, jotka liehakoivat hänen ympärillään pääkaupungissa. Siellä hän tunsi sydämensä tykyttävän kovemmin, kun huomasi jonku silmäin seuraavan itseään, vaan eipäs täällä, vaikka oli varma, että Raution huomio oli kiinnitettynä häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät