Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Malisen mieli ei näinä päivinä ollut kirkkaampi kuin muidenkaan. Hän ehkä suri eniten kaikista, vaikka ei näkynyt kyyneleitä. Ne olivat kuin rautaisen kuoren alla, josta ei voi löytää tietä ulos.
Kun sitten eräs tuntemattomista, maljan juotuansa, häneltä kysyi: "Ken olet sinä, joka puhut ja nä'yt aattelevan niinkuin mekin?" Runoilija lausui: "Ennenkuin vastaan, sallikaa minun koettaa teidän käsiänne." Sen oikeassa kädessä, joka häntä oli puhutellut, ja samoin järjestänsä niiden muiden käsissä myöskin, Villon tunsi rautaisen sormuksen, ja sen kannassa liljakukan.
Oliko hän viimeinkin kohdannut elämän rautaisen lain, jota ei kukaan voi taivuttaa, ei hänkään? Oliko mahdollista, että onni, joka oli häntä kaikessa seurannut lapsuudesta saakka, nyt koston lain nojalla hänet jätti juuri siinä, mikä oli hänen sydäntään lähinnä?
Sen sijaan olivat Spartassa kehittyneet lait tehneet siitä rautaisen sotilasvaltion, jossa halveksittiin ionialaisia, noita hempeitä, naismaisia miehiä, ja antaneet tälle valtiolle ylimysvaltaisen muodon, joka vallanpitäjissä kasvatti jäykkää ylpeyttä ja turhaa kansanvallan pelkoa.
Useammalla meistäkin oli revolverit, joita käsikähmässä kumminkaan tuskin voimme käyttää. Lopulta eräs joukosta tempaisi rautaisen tangon, jolla hän iski kapteenin pyörryksiin, ja veri purskahti hänen päästään.
Piit takoi satoa syltä, varren viittä valmisteli. Siitä vanha Väinämöinen otti rautaisen haravan. Astui tietä pikkaraisen, kulki matkoa palasen teloille teräksisille, vaskisille valkamoille. Tuoss' oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venettä teloilla teräksisillä, vaskisilla valkamoilla: yksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi.
Hänen kasvojenilmeensä oli ankara ja juhlallinen; hän seisoi siinä kansan keskessä ikäänkuin sokean, rautaisen, leppymättömän sallimuksen edustajana.
Sitten herra Heinrikki Niin kohta ajohon läksi, Virman peuroja viritti Jälissänsä juoksemahan, Latoi lauman laulajia Päänsä päällä lentämähän, Jänön valkoisen hypitti Eessänsä vilettämähän, Teiri kultainen kukersi Karhun rautaisen kiassa.
Hän tarttui prinssin käteen ja astui hänen kanssansa tuon korkean rautaisen kynnyksen yli, joka ulottui toisesta portin pielestä toiseen. Tällä hetkellä astui portin pielen takaa poika esiin, jolla oli rikkinäiset, likaiset vaatteet ja musta lakki päässä. Hän asettui seisomaan suoraan paronin ja prinssin eteen ja katseli heitä terävästi ja uhkaavasti pienillä mustilla silmillänsä.
"Kyllä se hyvää on," vastasin minä niin huolettomasti kuin taisin; sanat kaikuivat niin oudoilta kuin ne olisivat tulleet lausutuiksi Pyhän Paavalin kirkossa ja minä olisin ne kuullut rautaisen torven kautta. Minä olin omituisessa tilassa olin kyllä tunnoillani, mutta en voinut hallita ajatuksiani, sanojani, tekojani.
Päivän Sana
Muut Etsivät