Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Rajojen ulkona kalvas on maa, hiljainen, kelmeä, kiihkoton, hyinen, totuuden kehto, äänetön, rauhaisa, lepäävä lehto, missä ei halujen kiehuvaa maljaa, missä ei säveliä, tanssia, naljaa, miksi vielä viivytte, totuus on siellä, johon te tahdotte, jota te etsitte, lemmitte yli elämän kauniiden valheitten? Kun elon kahlehtia tahdoitte, niin lain te loitte, vain lapsi, viattomuus, ei nouda sitä.
Niin, minä todellakin käsitän, että se on mahtanut olla suloinen, rauhaisa aika. Minä en voi käsittää, miten veljenne saattoi erota teistä, Asta! Alfredhan meni naimisiin. Eikö se teistä tuntunut raskaalle? Tuntui, alussa. Minusta tuntui, että olin kerrassaan menettänyt hänet. Vaan, onneksi, niin ei käynyt. Ei. Vaan kuitenkin. Miten hän voi. Mennä naimisiin, tarkoitan.
Mitä kertoilet silloin?... Huokauksia ja huokausia vaan ja kovuutta kiukkuisen onnen, tuskia elämän... Mutta veljesihän on kuitenkin hauta rauhaisa ja tyven.» Kyynel valahti Antin kasvoille, hän pyyhkäsi sen ja lähti kävelemään huutokauppapaikkaan. Mutta huutokauppatalon lähelle tultuaan huomasi miehiä purkautuvan kruunun virkatalosta ulos. Hän oli myöhästynyt.
Kernaammin kerjätä, kernaammin nähdä nälkää, kernaammin mennä rahan tähden naimisiin, ennemmin olla armoleivän syöjänä perheessä, jossa on liikaa väkeä, kuin vastaanottaa rauhaisa ja hyvä koti, helppoa, terveellistä työtä ja hyvä palkka." "Ja mikä on syynä kaikkeen tähän?" "Syy on se, ettemme vielä ole saavuttaneet kristillisen kansan-vallan täydellistä voimaan-astumista.
Vihdoin painuivat hänen silmänsä umpeen, ja väsyneenä sielun ja ruumiin kärsimyksistä hän uinahti raskaaseen uneen. Hänen kasvoihinsa jäi sama onnellinen, rauhaisa ilme, ja vähä väliä kuului hiljaa hänen huuliltaan: "ota hänet, Herra Jesus ... siunaa häntä..." jonkun kerran vaan lensi hänen ruumiinsa läpi kestettyjen kipujen jälkimaininkina äkillinen, tuskallinen väre.
Syyttömään sydämeen olisi tunkenut aavistus Jumalan korkeudesta ja kaikkivallasta, nähdessä sitä sanomattoman juhlallista näkyä, jota tuo ikivanha metsä tarjosi, kun tie suikerteli kuusten synkkäin tyvien välitse ja tiheät vihreät havulatvat olivat sen holvilakena ja hiljaisuus oli niin syvä ja rauhaisa. Lauri oli vaipunut hämärään sydämeensä eikä huomannut mitä hänen ympärillänsä oli.
Jo syntyessään hän on tuomittu kuolemaan. Onnellinen hän, joka pääsi tämän elämän siteistä ennen äitiänsä, ennen teidän äitiänne ja ennen teitä itseännekin, joka siis säästyi monesta kuolemasta ennen omaansa. Kuolema, rakas poikani, on hyväksi kaikille ihmisille; se on sitä levotonta päivää seuraava rauhaisa yö, jota kutsumme elämäksi.
Tämä kakeluunin ympäristö on kuin rauhaisa ja levon-omaava saari levottomuuden valtameressä, ja teidän tee-leipänne ovat väittämättä ensimäiset laatuaan. Haluaisin vielä maistella niitä, jos tahtoisitte siirtää minulle leivos-korin." "Tekisi mieleni olla siirtämättä sitä," sanoi Jenny, "onko tuo täyttä totta? Miten voi tuommoisella uskolla elää? Minä sitä en voisi, sen tunnen."
Oi, rauhaisa Bethania,
Mitä onkaan tapahtunut? Sano, Elli! ELLI. Vait Aina! Ole rauhaisa!
Päivän Sana
Muut Etsivät