Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän muka on jo valinnut sen paikan ja hän on päättänyt käyttää sen omalla tavallaan... Ja jospa tämä edes olisi ollut todenmukaista, mutta syynä olikin vaan se, että hänen naapurinsa Anton Karasilov ei ollut raskinnut maksaa Korolevin voudille sataa paperiruplaa. Niin sieltä erottiinkin eikä saatu toimeen yhtään mitään.
"Ensikertahan tämä on kokeilla, ei täällä ole minun näköistäni näkynyt ennen", sanoi Pekka tyyneesti ja istui pöydän luo juomaan kahviaan. "No ketä niitä tuli muita, vai aivanko yksin sinä tulit, kuten isäsikin aina ennen? Sen reessä sitä ei näkynyt liikaa väkeä. Liekö hän monasti raskinnut itsekään olla, vaikka sillä on aina hevonen lihava kuin uuni", jatkoi emäntä.
Ja kaikista hänen vastauksistaan kävi selville, kuinka rajattomasti hän oli rakastanut ja ihaillut kasvatusäitiään. "Olin vuosikausia kihloissa", kertoi hän, "ja siirsin aina hääpäivääni vain siksi, etten raskinnut erota Malvidasta. Mutta lopulta sulhaseni kävi kärsimättömäksi ja niinpä minun täytyi hänet jättää, mutta sen jälkeen alkoi meidän kirjevaihtomme.
"Ja minä myös!" lausui Pentti vakaalla äänellä. Uoti meni alas talliin. Täällä löysi hän ukon Taavetin makaavan niin sikeästi, ettei raskinnut hänen untansa häiritä, mutta horroksissa olevan pojan otti hän käsivarsillensa ja kantoi ylös Elsan kamariin.
Aseta muuripata tulelle, lisäsi hän vaimollensa, ja käske kaikki köyhät koko meidän kinkerikunnasta syömään keittämääsi herkullista herneruokaa ja anna heille kahvia myös, sillä tuo kurja mummo raukka vainaja ei raskinnut niitä itse syödä vanhan päivän varaa hän ehkä säästi, mutta syököön köyhät hänen vanhan päivän varansa.
"Niin tarpeellista kuin minä luulen olevankin, että isä ja äiti sen saavat tietää, sillä en minä tahdo pahantekoani heiltä salata, niin vaikeata ja miltei mahdotonta on minun itse sitä jutella. Mutta sinä Mari osaat sen tehdä mukavasti." Vaikka se Marille oli ikävää, ei hän kuitenkaan raskinnut kieltää, joten hevonen valjastettiin, ja Mari lähti ajamaan appelaan.
Mutta kun pikku Helmi oli jo yli kolmen vuoden, alkoi hän epäillä, tokko hän saakaan muita perillisiä kuin tuon yhden. Kapteenin olisi taasenkin ollut mentävä merille, mutta sitä ei hän hennonnut nyt tehdä. Hän ei raskinnut vaimoansa siinä tilassa jättää onnensa nojaan, eikä ikävöimään miestänsä; päälliseksi tahtoi hän omin silmin nähdä sen ilopäivän, jona hän saa toisen perillisen.
Väliin taas unhoitti hän oman itsensä ja puheli hirveitä asioita paholaisesta ja miten sitä petkutetaan... Anna rupesi pelkäämään tätä vaalean-kalpeaa vaimoa tullen yhä enemmän ja enemmän siihen luuloon, että tuo anoppinsa ei ole täysimielinen. Tästä ei hän kuitenkaan raskinnut sanoa; mutta yhä piinatummaksi ja neuvottomammaksi tunsi hän itsensä. Oli enää kolme päivää jälellä noista kymmenestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät