Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
... Kylläpä täällä ollaan... Ihan ilman syyttä haukutaan ja muijitellaan!... Liisa tunsi sydämessään kärsineensä ilmeisen vääryyden... Mikä muija hän on? rehellisen miehen vaimo eikä mikään muija... Pilautuikohan tuo tuosta, jos häntä vastaan vähän nojasikin ... syyttä kai tässä ahdisteltiin ... ihan ilman syyttä... Sillä välin Ville ja Matti asemahuoneen rappusilla tupakoivat ja juttelivat.
Elsa meni kyökkiin, jossa suuruspöytä jo häntä odotti. "Nyt saamme haukata", sanoi Katri. Ja molemmat tytöt rupesivat ruoalle. Kun Elsa oli syönyt, meni hän sisälle, jossa hän sai ensi toimekseen harjata maisterin vaatteet, jota työtä hän teki ulkona rappusilla. Sen tehtyään sai hän kiilloittaa maisterin saappaat kyökissä.
He kulkivat niin joutuisasti, että saapuivat Barnstapleen seuraavana aamuna niin varhain, että lakimiehen konttoori ei vielä ollut avattu, vaan kapteeni istui vähän aikaa rappusilla odottaen, että palvelija tulisi ovea avaamaan. Mutta palvelijan sijaan tulikin itse tuomari, ja kapteeni tutustui kohta hänen kanssansa.
Rappusilla seisoivat vapaaherra vanhus ja Hanna; he ottivat nuoren parin vastaan ilman mitään yli kuohuvaa iloa, mutta ystävällisesti, ääneti, käden puserruksella ja syleilyllä, joka kaikki tuntui sanovan: Helena, me otamme sinut vastaan ilman ehtoja, vakaasti aikoen rakastaa sinua ja viihtyä sinun kanssasi jos se ei onnistu, niin syytä itseäsi.
Pihanurmella ja aitovarsilla ja aittain rappusilla istui väkeä eväskonttiensa ääressä. Talo ei voinut kaikkia ruokkia, ainoastaan kutsuvieraat ja kaukamatkaisimmat, mutta kaikille tarjottiin talon puolesta ryyppäämistä, jota saivat noutaa itselleen suuresta korvosta ruoka-aitasta.
Emäntä oli miellyttävä, rauhallisesti katseleva, hienopiirteinen savolainen emäntä, joka näkymättömästi liikkui kaikkialla ja oikeastaan näytti johtavan koko talon menon. Usein saunan jälkeen ja illallisen syötyä istuimme isossa pirtissä tai pirtin rappusilla koko perhe iloisesti tarinoiden aina puoleen yöhön.
Penkeillä, uuninpankolla, kynnyksellä ja lattialla, ja mikä ei pirttiin sopinut, se porstuassa, rappusilla ja ulkona ikkunain alla he istuivat totisina ja huolekkaina avopäin kuin kirkossa ja veisasivat vuoroin ja vuoroin kuuntelivat hartaasti saarnamiestä.
Vaikkei kapteeni vielä sittenkään mitään sinnepäin sanonut, tulistui Kerttu uudelleen aivan itsestään, ja rupesi vielä kiivaammin todistamaan, että teon oli tehnyt se yksi omin päin, ikäänkuin toinen olisi istunut ja lakkaamatta väittänyt kaikkien herrain muka yksissä neuvoin seisoneen rappusilla ja ampuneen... Kapteeni ei todellakaan puhunut halkaistuakaan sanaa mistään semmoisesta.
"No ... olkoot vain!" äänsin taas nenäkkäänä, puistellen hamettani. Mutta samassa kuului rappusilla tulijan ääni: "Ai!... Se on herra Ikonen!...
"Mutta kuunnella minun sitä kuitenkin täytyy saada ... nähnyt minä sen jo olen... On vähän minun näköiseni mies ... eli semmoinen kuin minä kymmeninen vuotta sitten olin ... samoin on hänelläkin pitkä musta tukka, laihat, kalvakot kasvot ja mustat silmät ... joita Luigiana niin ihaili... Luigiana vainaja!... minua hän kuitenkin rakasti ... ja kuinka hän hätkähti, kun Katariinan kirkon rappusilla minut repaleisena näki ... aivan pyörtyä oli ja paikalle vaipua, Luigiana raukka!... raukka oli hänkin ... jos minäkin!..."
Päivän Sana
Muut Etsivät