Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Taikka minä tulisin matkustamaan ulkomaille, missä eläisin sen ajan, joka Suomessa on pimein ja ikävin. Kartuttaisin siellä tietojani, puhuisin sujuvasti ranskaa ja englanninkieltä, ja kotimaassa olisin keskuksena kaikelle kirjalliselle ja taiteelliselle elämälle.
"Mikä on nimes?" huudahti hän. "André!" "Mist' olet kotoisin?" "Kautokeinosta." "Löytyykö Kautokeinoss' useampia ihmeolentoja kuin sinä?" "Ei," vastasi André. Sinähän puhut ranskaa, sinä puhut venättä, minä tahdon päästä sinne, minun pitää päästä sinne! Milloinka matkustat?" "Aamull' ani varaksin." "Kenen kera matkustat?" "Isäni kera." "Osoitas minua hänen luoksensa," sanoi venäläinen.
Hän kulki monta päivää alituisesti ajatuksissansa ja yhä soimasi itseään, että oli pilannut ja vahingoittanut hyvän asian. "Semmoinen minä olen, ei minulle mikään onnistu, en minä missään pysy. En minä kelpaa muutakuin ranskaa opettamaan!" Hän oli todella uskollinen, tuo Georg, ainoa, joka piti Helenan työtä tarpeellisena itsellensä.
Kuin kevättaivas älyy kahdellen. Hei! savivilom! Niin, älyä hällä on kahdellen. Hei! Hei! savivilom! Ja kleliä taida ei pappi niin. Hei! savivilom! Hän ranskaa tok' parhaiten kuitenkin. Hei! savivilom! Ranskaa toki parhaiten kuitenkin. Hei! Hei! savivilom!
Hän tunsi osaavansa ranskaa paljon paremmin kuin hän oli toivonutkaan ja se oli omiaan hänessä sisällistä hyvinvointia herättämään. Kielen lukko oli auennut, karvas pala painunut alas. Hän tuli heti urheaksi kuin linnunpoika, joka huomaa siipensä häntä kannattavan. Kyllä hän näyttäisi noille ranskalaisille!
Thinka kertoi kerran toisensa perästä kaikesta, mitä hän ylioppilaan kanssa oli haastellut. "Mitä hän sitten sanoi?" tutki Inger-Johanna. "Hän oli niin hupainen koko ajan, niin, en ole milloinkaan kuullut niin hupaista!" "Noh, etkö sitte muista jotain siitä mitä hän sanoi?" "No niin todellakin, hän kyseli, miksi luet ranskaa.
Hän puhui auttavasti saksaa ja sujuvata, kaunista ranskaa. Se oli ollut hänen puhekielensä lapsuudesta alkaen, kuten kaikkien venäläisten ylimyshenkilöiden siihen aikaan. Sillä Catherine Breschkovski oli kotoisin, kuten niin moni muukin noista Venäjän vapaudentaistelijoista, kaikkein ylhäisimmistä piireistä.
Ja hän puhui mestarillisesti, tämä herra, hänen puheensa oli täynnä suloa ja sukkeluutta; ruotsia puhuttaessa sekoitti hän siihen alinomaa puhtainta ranskaa, joka näytti olevan hänen oikea äidinkielensä.
Hänellä oli muutamia kirjoja kainalossa. Mitä tämä on? kysyi hän ja näytti Henrikille kirjan. Se on saksaa! vastasi Henrik. Ja tämä? Se on ranskaa? Osaako kukaan sitä lukea? Osaan minä esimerkiksi. Voitko opettaa sitä minulle? Kyllä, jos sinun tekee mieli ja tahdot olla ahkera!
Värsyt, niiden sisältö, se asianhaara, josta notarius oli kertonut, että Berndtsson kunnioitti hänen tyyneyttänsä: kaikki oli herättänyt iloa tuon lapsi paran sielussa. Ja nyt puhui hän itseksensä: "Nyt en minä kuitenkaan taida niin vähän ranskaa hyväntahtoinen notariukseni! ah, ah, miten minä pidän hänestä! Mutta mitä minä ranskalla?
Päivän Sana
Muut Etsivät