United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin taivas tääll' on loistoisa Ja iltatähti kultaisa, Ja ruskot yhtä runsahat, Syys-öiden sähköt leimuvat Ja talvet suojaisat! Ei impee missään rakkaampaa, Ei siveämpää, jalompaa, Kuin Hämeen valkotukkainen, Tuo sinisilmä neitonen On ruskoposkineen. Ja kansaa kussa löytänen Niin jäykkää, kuin on Hämehen, Niin vakavaa, jok' auraltaan Ei suotta siirry milloinkaan, Halveksi säätyään.
Nyt esiin haasteluun. OCTAVIUS. Antonius, merkin rynnäkköönkö annan? ANTONIUS. Ei, Caesar, hyökätkööt he ensin päälle. Esille; päälliköill' on puhumista. OCTAVIUS. Seis, kunnes saatte merkin. BRUTUS. Kansalaiset, Sana ensin, isku sitten, eikö niin? OCTAVIUS. Ei sanat meille rakkaampaa kuin teille. BRUTUS. Octavius, parempi kuin häijy isku On kaunis sana.
Ei ollut kotonakaan lukuisaa hääväkeä morsiusparia vastaanottamassa, ei muita kuin anoppimuori; mutta hän ottikin heidät niin sydämmellisesti vastaan, ettei moisempaa ja rakkaampaa vastaanottoa liene koskaan muillakaan ollut. Morsian oli tuonut tullessaan kahvia ja vehnästä, että saataisiin tuossa pienessä kodissa häitä juoda.
Te olette puhuneet suoraan; en minäkään tahdo teeskennellä enkä vaatia ajatus aikaa, koska kysymys oli muka niin odottamaton y.m., sillä se ei olisi totta. Olen huomannut teidän pitävän minusta, ja miksikä sitä kieltäisin minä pidän myöskin teistä. Eikä mikään ole minulle rakkaampaa, kuin teidän tulevan onnenne edistäminen, jos se vaan minusta riippuu. Kiitos, kiitos kelpo tyttöseni.
Rakkaampaa en tiedä, en! Kiitos voiton Ruhtinaalle, Korkeimmalle Kuninkaalle! Kasvakaamme kukin täydeksi mieheksi! Sitä suloisuutta, oi, Jonka Herra antaa! Tuntea vain ne sen voi, Jotka sitä kantaa. Riemun henki heiluttaa Uskovaisiansa Kuni äiti lastansa Käsivarsillansa.
Ja Jukke kerran vaan muistutti: »Nyt sen näet tukkilaisen rakkauden. Uskotko nyt mitä olen sanonut Antin rakkaudesta sinuun? Muistatko mitä sanoin sinulle kerran Tannilassa? Ja arvaappa kuinka monta sillä nyt on jo sinua rakkaampaa, joille tarvitsee rahansa viimeiset mitä koulusta jääpi. Semmoisia ne tukkilaiset ovat.» Enempää ei tarvittu.
KUNINGATAR. Hän usein teistä puhuu, hyvät herrat: Ja, varma olen, kaht' ei ole toista Hänelle rakkaampaa. Jos suvaitsette Sen ystävyyden työn nyt meille tehdä, Ett' ajan jonkun täällä vietätten, Apuna edistäen toiveitamme, Niin käyntinne niin teille palkitsemme, Kuin tulee kiitollisen kuninkaan.
Koskaan ei ollut työnsä ollut hänestä rakkaampaa; joka aamu, kun hän nousi, tunsi hän läpitsensä virtaavan selittämättömän elämän virkeyttä, hän oli onnellinen, mutta tietämättä ja kysymättä itseltään, minkätähden hän oli.