Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mimmi jatkoi: Mutta, kuulkaas, nyt minä tarkoitin sitä, onko teissä miestä ottamaan kultasenne täältä? Mitähän Sakris nyt? Hän esittää jälleen heti tikapuitaan. Sellainen ei Mimmille kuitenkaan kelpaa: karkureita ajettaisiin takaa ... ja saataisiin kiinni. Mutta mitähän, jos rakennusmestari sanoisi olevansa Nelman sukulainen?
Kuten kerrotaan, oli hänen ihana, ylhäinen rouvansa, jota hän innokkaasti rakasti, tullut synkkämieliseksi katurakennuksen kolkoissa huoneissa... Silloin tuli maailman tietämättä kerran vieraita työmiehiä; ranskalainen rakennusmestari johtajanaan, rupesivat he keskellä avaraa, korkealla muurilla ympäröityä metsää, joka kuului Claudiuksen kauppahuoneelle, kaatamaan ikivanhoja honkia ja vähitellen kohosi tiheässä suojelevassa metsässä pieni, soma linna, täynnä päiväpaistetta, täyteläisiä tyynyjä, hymyileviä lemmikkiä ja lattiasta kattoon saakka ulottuvia peiliä, joissa rakastetun puolison kuva näkyi kaikessa kauneudessaan.
Sin' et näe sitä voimaa, joka meitä kietoo rautakahlehilla. KLAARA. En minä usko, ett' ei tuota jakseta voittaa. Ei tuhlata vaan aikaa tyhjin puhein! No täällähän tuleekin niitä vanhoja, oivallisia kunnon miehiä! Kuulkaapas, hyvät ystävät! Naapurit, kuulkaa! Sanokaa, mitenkä on Egmontin laita? RAKENNUSMESTARI. Mitä se tahtoo tuo lapsi? Saa hänet vaikenemaan!
Ja hän sitten seisoo taas meidän keskellämme, ja näkee itsensä vapautetuksi ja voipi kerran kiittää meitä, jotka olemme niin suunnattomasti jääneet velkaan hänelle. Hän ehkä näkee taas niin, hän saa varmaankin taas nähdä vapaalla taivaalla aamuruskon. RAKENNUSMESTARI. Mikä sinua vaivaa, tyttö? KLAARA. Voittenko minut väärin ymmärtää? Kreivistä minä puhun! Minähän puhun Egmontista.
Rouva Andersson mies oli ammatiltaan rakennusmestari, ja vaimo oli tarkka arvostaan ilmausi tassuttavin askelin pihalle. Hän asui kyökissä opettajattaren puolella ja oli hoitanut neiti Friskin taloutta. Hänen punasilla kasvoillaan oli lempeä ja kirkas ilme. Hän niijaili myötäänsä ja toivotti matkustajaa tervetulleeksi.
SOEST. Siinä kuningas kyllä pitää varansa. Siihen paikkaan panee hän aina jonkun omiaan. JETTER. Vaan tokko sinä näit, mitä maata hänen pukunsa oli? Kokonaan uusinta partta, hispanialaista kuosia! RAKENNUSMESTARI. Kaunis herra! JETTER. Hänen kaulansa olisi oivallinen herkkupala teloittajalle. SOEST. Oletko sinä hullu? Mikä hiis' sinuun meni? JETTER. Tyhmää kyllä, että tuollaista läikähtää päähän.
Silti hän ällistyi ja huudahteli: Ah, ah, ihanko totta? Herre min Gud, minä itse melkein tahtoisin tulla herra Kukkelmanin kanssa. Minä vapisen aina kun ajattelen... Mutta: tehän olette mieltynyt Nelmaan. Hän onkin niin nuori ja kiltti. Ah, te olette herkkunasse, rakennusmestari! Jaa, sitä minä olen, vastasi rampa.
RAKENNUSMESTARI. Ketä te sillä tarkoitatte? VANSEN. Hm! minä tarkoitan kreiviä. JETTER. Egmontia! Mitä hänen olisi peljättävä? VANSEN. Min' olen vaan köyhä juutas, joka voisin koko vuoden elää sillä, minkä hän tuhlaa yhdessä illassa. Ja kuitenkin hänen kannattaisi hyvin antaa kerran mulle koko vuoden-tulonsa, jos hänellä olisi minun pääni yhden ainoan neljänneksen tuntia!
Nuori rakennusmestari, jolle oli vähä väliä muistutettu, ettei kulungeista tarvinnut vähintäkään lukua pitää, oli näyttänyt ymmärtävänsä seurata rakennuttajan toiveita ja käyneensä koulua herttuan uuden huvilinnan koristamisessa, jonka työn hän oli juuri äsken valtion ylirakennusneuvoston tarkastuksella lopettanut.
Hamasta siitä päivin on tuntunut, niin kuin taivas olis' yltäänsä vetäynnyt mustaan huntuun, ja riippuisi niin matalana, että täytyisi kumartua, jos mieli päästä siihen päällään puukkaamatta. RAKENNUSMESTARI. Vaan mitenkä sinua hänen sotamiehensä miellyttävät? Vielä vainen! Nämä on toinen laji äyrijäisiä, kuin joihin me ennestään olemme tottuneet. JETTER. Uh!
Päivän Sana
Muut Etsivät