United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Emmekö me jää ennemmin kotiin tänä iltana?" kysyi Mari, lähettäen häneen yhden kauniimpia silmäyksiä. "Kyllä, rakastettuni! Mielelläni tahtoisin olla sinun kanssasi koko illan, sillä meillä olisi niin paljon puhumista, mutta minulla ovat omat syyni, joiden tähden minä tahdon sinut ruukille kanssani tänä iltana".
"Sota syttyy, rakas isäni kaatuu ja vannottaa rakastetullani tuhoisan valan, jonka ottaa mukaansa hautaan. "Esi-isieni talo hajoaa ja minun täytyy paeta kotikaupungistani. "Se joutuu vihollisten käsiin. "Vain siten, että kallis elämä uhrataan, pelastuu rakastettuni. "Sodan aallot saattavat minut kauas hänestä.
Sitä loukkaamatta ei waimoni olisikaan woinut tuota kirjettä kirjoittaa. Sen käsityksen nojalla oiwalsin myös, että Kalle oli todellakin sen kirjoittanut, saadakseen itsellensä ryöstetyksi ensimäisen rakastettuni ja sysätäkseen minut pois tieltään. Ja kaikkeen tähän oli hän hywäkseen käyttänyt tuota muiden käsialan jäljittelemistaitoaan, jossa hän oli tullut niin mainioksi.
Sitten hän meni äitini vuoteelle ja lausui: "Rakastettuni, tohtori antaa meille parhaita toiveita, jonkun päivän perästä olet taas terve, jopa kenties terveempikin kuin ennen." "Kuinka onkin," sanoi hän minulle kauan laiminlyötyyn suuruspöytään istuttuansa, "kenties onkin oikein onni, että äitisi sai tämän pienen kohtauksen. Kenties se juuri on täydellisen parantumisen alkuna.
"Mutta taas hääjuhlan kynnyksellä kohtalon käsi tarttuu äkkiä minuun, riistää meidät kaikki ilosta ja riemusta ja vie minut rakastettuni kanssa odottamaan ratkaisua juuri täällä, paikassa, johon kohtaloni on niin läheisesti liittynyt. "Onko se enne? "Tuhoaako minuun liittynyt, salaperäinen kirous ystävänikin, joka on yhdistänyt kohtalonsa minun kohtalooni?
Rakkahani, rakastettuni! etkö sinä voi olla kärsivällinen, niinkuin minä olen? Joku tie vie ulos tästäkin sokkelosta; minä en sitä näe, mutta totuuden Jumala, jota palvelen, on antava minun löytää sen. Olkaamme vahvat, rakkahani, toinen toisemme tähden; kantakaamme yhdessä, mikä on yhdelle liian raskas. Ja nyt täytyy meidän erota, rakkaani! Milloin näemmekään toisemme taas ken sen tietää?
Kaikki olivat syösseet kokoon samasta vaistonmaisesta tunteesta, joka panee peljästyneet eläimet etsimään toinen toisensa seuraa, kun joku vaara on tarjona. Kenenkään ei tullut mieleen kynttilää virittää. Minä pujahdin äitini vuoteen ääreen, lankesin polvilleni ja suljin hänen pienen kätensä omaani. "Rakastettuni," sanoi hän, "minä olen niin kiitollinen, että olemme yhdessä.
Kävelläkö tällaisessa ilmassa, rakastettuni?... Taasen sinä olet julma, Jolanta! Sinä ajattelit siis... Ei, en ajatellut ... mutta ... mutta minä toivoin... Saada jäädä tänne, sanoi Anna levollisesti. Ja sinä?... Sinä? tiedusteli kreivi kiihtyneesti. Suostun siihen, vastasi Anna, nousten leposohvalta sekä alkaen kävellä lattialla edestakaisin, lakkaamatta seuraten seinäkellon minuuttiviisaria.
Minä olin kirkolliskokousten neuvonantaja ja pappisylimysten ohjenuora; kuinka minä olisin voinut horjahtaa? miksi minä pelkäisin kiusausta? Voi poloinen! Minä jouduin rippi-isäksi muutamaan nunnaluostariin, ja sisarten joukossa siellä löysin kauan rakastettuni kauan kadotettuni. Säästä minua laajemmasta tunnustuksesta!
"Merkillistä kyllä, rakastettuni," sanoi isäni pieni ilkamoinen vilkutus silmässään, "mutta minä olen monesti huomannut, että se on juuri kaikkein varullisimmat ihmiset, jotka joutuvat kaikkein pahimpiin selkkauksiin." "Mutta, Betty," minä tän'amuna sanoin, "mitä puhuittekaan pastorille, joka pani hänen niin säikähtymään ja peljästymään seurakuntamme suhteen?"