Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Huultaan purren mulkoilivat kylän nuoret miehet kosijaan, joka uskalsi edes yrittääkään viedä kaunottaren heidän joukostaan; vaaleina, pelokkaina tuijottivat neitoset kuuluisaan poppamieheen, joka niin odottamatta oli tullut heidän sunnuntai-iloansa häiritsemään. Kosimistemput alkoivat, mutta takasin vei Helena heti paikalla rahat.
Setäni siis antaa nuot rahat, jos saan semmoisen miehen, jota rakastan, mutta jos minua pakotetaan ottamaan joku muu, niin sitte ei? ANTTI. Niin juuri ja nyt varmaan käsität, miksi olen näin iloinen? LIINA. Täydellisesti. Oi, miten onnellinen nyt olen. Isähän on sinusta muuten aina pitänyt.
Antti ei ottanut korvaansakaan noita Juken laskettelemisia, sanoi vaan, että »Minä panen rahat asiaan omasta kädestäni.» Tästä ei Jukke heltynyt, vaan enemmän innostui kertomaan, minkälainen isäntä hän on, miten työmiehetkin hänestä pitävät ja miten kyläläisetkin kehuvat häntä, miten hänellä on ihan syntymäluontainen taipumus isännäksi eikä tahtonut antautua erosta puhumaan.
Nyt näytti Honkaniemeläisten mielestä siltä kuin koko maailma olisi kääntynyt ylösalaisin, pohjapuoli päällepäin, ja kuin olisi mahdoton elää. Hevonen oli mennyt kuin kaivoon ja sen jäljessä viimeistä penniä myöten talon rahat, joita kymmeniä vuosia oli tavattomalla säästäväisyydellä kartutettu. Sen lisäksi ihmisten ylenkatse mustana painajaisena. Kun lähtivätkin herrojen kanssa käräjänkäyntiin!
Niiden turkista sai hyvät rahat, pyynti ei ollut sanottavan raskasta ja nahat olivat helpot kantaa mukana.
Ja mitä tuommoinen musikantti nykyaikoina häissä tienaa. Ennen oli pari miestä tarpeeksi, nyt täytyy niitä olla nelin, viisin; ennen oli pienet tuvat, hienot sävelet ja suuret rahat, nyt on suuret tuvat, suuret sävelet ja palkka pieni." "No eikö teidän arvonne opettajana siitä alennut, että soititte häissä?" kysyi nuori mies.
Kylän poika, kyykkäniska, Kyykkäniska, kynnyshäntä, Käypi kerran katsomassa, Kerran toisen tahtomassa, Tätä pientä piikoani, Matalaista marjoani Jos on pieni piikaseni, Matalainen marjaseni; Kyllä kengillä korotan, Kapiukoilla kaunistelen. Rahat raskuen tulevat. Tuuvin mie tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen, Souan pienisormistani, Vaalin lastani vakaista.
He ottivat kumpainenkin heti isomman rahasumman lainaan, muka maanviljelystään parantaaksensa, mutta rahat eivät joutaneetkaan maanviljelyksen parannukseen; niillä oli muitakin reikiä, sillä nyt oli rahaa, tuota maksun välikappaletta, jota kaikki haluavat; sopihan nyt elää.
Amrei, joka tämän oli kuullut, ajatteli jälleen: "Niin, tuommoinen elukka myödään pois emältään, ja emä sitä tuskin tietää: ja kuka rahat maksaa, sen oma se on; vaan ihmistä ei voi ostaa, ja päitsiä ei ole sen päässä, joka ei tahdo. Ja tuolla tulee nyt uudistalokas hevosineen, ja suuri varsa hyppii sivulla. Pian panevat sinutkin valjaisin. Kenties myödään sinutkin.
Mutta Åsbjörniä raskaat ajatukset pojan onnettomuuden tähden vaivasivat. Tuoko synti, joka sukua painoi, pojan onnettomuuden tuotti. Nekö rahat nyt menivät, joita hän ja hänen isänsä vääryydellä olivat koettaneet kerätä? Ja miksi rangaistuksen piti juuri viatonta kohdata ja sillä tavalla, että se kaikkian raskaammalta tuntuisi? Vanha Åsbjörn kärsi paljon näistä ajatuksista.
Päivän Sana
Muut Etsivät