United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoin olevani valmis osoittamaan hänelle kiitollisuuttani siihen määrään kuin olin velvollinen ja jäin odottamaan jotain tavatonta pyyntöä. Lausuin olevani valmis auttamaan häntä. »Hyvä», sanoi hän, »alota siis.» Hän kaivoi taskustaan ruostuneen avaimen. »Tässä on», sanoi hän, »avain porrastorniin rakennuksen tuonnimmaisessa päässä.
Nuori taiteilija, joka ei sydämensä syvyydessä parempaa pyytänytkään kuin saada mitä pikemmin kuulla omaa ääntänsä, ei kuitenkaan ollut kovinkaan valmis pyyntöä täyttämään; hän puisteli päätään, piteli kaulaansa ja puhui vilustumisesta, vaivaantumisesta ja pahoin voinnista, mutta tehtyään nämä sopivat vastustelemiset, suostui hän sentään ja astui soittokoneen luo.
Vaan siinä hän seisoi hänen edessänsä, tuo armas lemmitty mies, se hetki josta hän ilolla olisi antanut vuosia elämästänsä, niin koko elämänsä oli siinä ja pitäisikö hänen kieltää tätä pyyntöä muutamain katsojain tähden, jotka eivät suinkaan voineet hänelle mitään tehdä jos hän sulhastansa suutelisi.
Alakuloisena hän sanoi: "Sisareni lähtee pois; hän on jo ryhtynvt matkavalmistuksiin. Tulkaa te meille, pyydän sitä teiltä hartaasti. Käyttäkää ylevää älyänne vaikuttaaksenne hänen äitiinsä ja minun äitiini, jotta he pidättäisivät häntä lähtemästä." Noudatin Paulin pyyntöä, vaikka hyvin tiesin esitysteni olevan turhia.
Nikkilä ujosteli tuota katsetta, hän luuli, että se voi nähdä hänen mustaan mieleensä. Aivan hän odotti, että Elsa nytkin pudistaa hänelle sormea niinkuin usein hänen yrmynä ollessaan ja sanoo: »Voi voi Nikkilä, kun teillä on musta sydän.» Elsan katse pysyi yhä kiinnitettynä häneen ja se tuntui aina vain tuomitsevammalta. Hän alkoi vihdoin pyyntöä uudistamatta lukea.
Siinäkin suhteessa Eva Ingman erosi nimittäin niin kauniisti muista, ettei hän milloinkaan jättänyt kirjettä vastaamatta ja pyyntöä täyttämättä, kun hänen puoleensa vain kerran kääntyi. Ja tällä tavalla ylläpiti hän vuorovaikutusta ja tuttavuutta niiden monien kanssa, joita hän elämänsä varrella oli tavannut.
Ei, olen saapunut täyttämään suuren kuninkaani onnettoman tyttären viimeistä pyyntöä." Hän otti papyruskäärön poveltaan. "Vähän ennen Ravennasta lähtöään hän kirjoitti minulle nämä rivit, jotka minun on ilmoitettava hänen testamenttinaan goottien kansalle: "Ota vastaan musertuneen sielun kiitollisuus ystävyydestäsi.
Niinikään, olihan se vaatimaton tunne, jonka olin itsessäni löytänyt ja sittemmin tehnyt suureksi isänmaanrakkaudeksi, alkujaan puhtain ja vilpittömin tunne, eikä siihen ollut sekaantunut mitään kerskailemisen tarvetta tai etevämmyyden pyyntöä. Kaikissa tapauksissa, kun heräsin, oli minulle kohta selvänä uuden rakkauden laatu.
Vihdoin hän toki puhkesi puhumaan, lausuen: "No kukapa saattaisi kieltää tuommoista pyyntöä, josta ihmisen elämän onni riippuu! Jos poika, josta puhuit, on semmoinen, joksi häntä olet kuvaillut, olet vapaa menemään, vaikka tietysti paljon sinua kaipaan. Kun asuntoasi rakennat, saat metsästäni ottaa hirsiä, ja ehkä saatan sinulle joksikin päivää antaa nurkkamiehiäkin.
Se ei ollut mistäkään halusta Uriah'n seuraan, vaan sen vuoksi, että muistin Agnes'in pyyntöä, kuin kysyin häneltä, tahtoiko hän tulla kotiin huoneisini kahvia juomaan. "Todella, Master Copperfield", vastasi hän "suokaat anteeksi, Mister Copperfield, mutta tuo toinen tuntuu niin luonnolliselta minä en tahtoisi, että vaivaisitte itseänne ja kutsuisitte niin halpaa henkilöä, kuin minua, luoksenne".