Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Hän pyyhkäsi ensin pois kyyneleen, joka oli äkkiarvaamatta herahtanut hänelle silmään, ja hypähti sitte tavattoman vilkkaasti ylös. "Ainahan minä olenkin sanonut," puhui hän, "että orjuus on oikea kirous! Niin, niin, rohkeasti vain eteen päin, Yrjö, mutta samalla hyvin varovaisesti, ja ennen kaikkea ei mitään ihmisveren vuodatusta!
"Sinä melkein peloitat minua nyt", sanoi hän. Aslak tointui, pyyhkäsi kädellänsä kasvojaan ja istui sängyn laidalle jälleen. "
Jumala siunatkoon! huusi korpraali vastaan, pyyhkäsi nuttunsa liepeen nurealla puolella toista silmäänsä ja lähti hiljalleen ja tyynesti kävelemään rantaan päin, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Nyt on kuitenkin tuon kunnon pikkukaupungin kunniaksi sanottava, että välskärin muut ystävät eivät olleet läheskään niin kylmäverisiä kuin korpraali.
Korista, minkä hän oli tuonut mukanansa, nosti mies nyt kannen pois, veti taskustaan paperikäärön ja ripoitti osan sen sisällöstä pieneen, höyryävään ruokavatiin. Loput hän pudisti korissa olevaan viinipulloon, ja tämän tehtyä hän pyyhkäsi pois suuret hikiherneet otsastaan. "Minä en voi tätä välttää," sanoi hän tylysti itsekseen, "minun täytyy näin tehdä pakko vaatii. Ja tämä keino onkin paras.
Hän pyyhkäsi molempia käsiänsä esiliinaansa, astui muutaman askeleen eteenpäin ja tervehti heitä sitten juhlallisesti niiaten, samalla kun hän, viitaten rusinakakkuun, sanoi tärkeällä katsannolla: "Tämä ei se vielä ole, herra Markus". Hän nauroi. "Ei, aluksi vietämme kihlajaisia, kuten tapana on ja paraiten sopii, vai miten Agnes?"
Hänen mielestään he olivat olleet kovin pahoja minulle, hän sanoi, ja kerta toisensa jälkeen hän sitte mitään puhumatta pyyhkäsi hiukset otsaltani, aivan kuin hän ei olisi voinut nähdä minun olevan suruissani. Tuossa pienessä kätösessä oli lämpöä, ja hänen itkun kanssa taistelevissa kasvoissaan oli ilme, jota minun rakkautta janoava mieleni ei voinut vastustaa.
Sitte hän pyyhkäsi pois kyyneleen silmästänsä, otti kutimensa ja istuutui vuoteen viereen miehensä luokse. Uudestaan herätessään makasi Torger omassa tuvassansa. Aurinko paistoi sisään maalattua kaappia kohti, Kari istui ja kutoi, pikku poika tallusteli lattialla, kaikki oli paikallaan, aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut. Hän katsoi Karia niin kumman kauvan ja ankarasti.
Sitten hän pyyhkäsi kädellään ylös hänen otsatukkaansa ja sanoi hiljaa: No, Värner! Henrik sillävälin poistui, pani hiljaa oven kiinni, kuunteli vähän aikaa ja hiipi sitten, koko sielullaan vielä eläen jääneiden kanssa, rappusia myöten alas kadulle. Useampaan kuukauteen ei Henrik sitten näyttäytynyt Värnerille, vaan ainoastaan muiden toverien kautta huomaamatta tiedusteli hänestä.
"Vai niin, niin hän paraikaa laittanee päivällistä". Hän tarjosi herra Markukselle sikaaria, jonka hän toki kiittäen kielsi. Herra Markus huomasi, miten vanha rouva salaa pyyhkäsi kyyneleen hänen silmikulmistansa. Kentiesi tiesi tämä pitsiasian.
Hän tahtoi sanoa enemmän, vaan ei voinut sitä tehdä. Minä muistelen isäsi sanoneen että viipyisit kauvemman aikaa poissa, sanoi Kari. Niin oli aiottukin, vastasi Torger, mutta sitten Tämä oli hirveä asia tämä, lisäsi hän. Karin silmät kastuivat; hän pyyhkäsi niitä kädellänsä. Ja sinä, joka jäit niin yksinäsi, sanoi Torger. Voi sinua poloista!
Päivän Sana
Muut Etsivät