Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Mutta kun vain ajattelenkin, miltä tuntuisi olla teidän asemassanne, alkaa minua pyörryttää. Tiedän varmaan, että en voisi kestää sitä». »Kyllä sitte», vastasin, »jos enkeli tulisi ratkaisevalla hetkellä tukemaan ja lohduttamaan teitä myötätuntoisuudellaan, kuten minun luokseni saapui».
Rikkaat ja ylhäiset saattoivat komeasti ja kalliisti puettuna ajaa komeissa vaunuissaan pitkässä rivissä, josta ei loppuakaan näyttänyt tulevan ja jonka katsominen jo alkoi päätäni pyörryttää. Siinä ajoivat he sadottain ja tuhansittain, suuren rikkauden komulla ja loistolla, puvuissa, joiden hinnalla vuosikausia olisi voinut elättää ja puettaa monta köyhää lasta.
Siitä, jonka vaunut odottivat portilla; eräästä naisesta, joka sanoo olevansa teidän ystävänne, d'Artagnan; eräästä naisesta, jolle te olette kertoneet kaikki. Mikä hänen nimensä on! huudahti d'Artagnan; Jumalani! Ettekö tiedä hänen nimeänsä? Kyllä se minulle sanottiin; malttakaas ... mutta sepä kummallista... Oi Jumalani! Päätäni pyörryttää, minä en näe mitään enää. Apua, apua, ystäväni!
Niin, tämän sataman ohitse nyt purjehdin, koska onpi näkypiirissäni toinen, moninkerroin kauniimpa, ja lupaa onnen, jonka ihanuus pyörryttää. Mutta jos nyt tämä eteheni teljetään, niin menköön sitten alukseni tuulien valtaan, kunnes haaksirikossani alas pimeyteen vaivun. Mutta miksi seisomme tässä? Mihen on uneksuva aatokseni eksynyt?
Ei näy ketään. Koko piha on tyhjä. Marjan päätä pyörryttää, ja hän horjuu takaisin vuoteeseen. Mitä tästä kaikesta vielä tulee? Saanko minä sen enää milloinkaan tänne? Saapiko Anja sen tuoduksi tänne? Kuinka minä saatoin sen sinne jättää? Kun sille ei nyt juuri olisi jotakin tapahtunut? Se oli Anjan tuuma, ja Shemeikan äiti oli siihen lopulta suostunut.
Nopeasti ratsut juoksevaiset Sanan saatantahan Haman laittoi: Päivä määrättihin, surmapäivä Juutalaisten koko maailmassa. Ester ihanainen Istuu suruissaan: Vaippa purpurainen Valuu varreltaan. Rinta nousee, riehuu, Päätä pyörryttää, Sydämmestä viiltää, Kieli änkyttää: »Jehovah, oi suuri! Mikä kohtalo! Olit ennen kansas Kilpi, aurinko.
Forstmestari istahti ja jatkoi: »Esteri on piikain ja renkien kasvatti, niin kuin hän itse kerran kehui. Niiltä hän hakee apunsa ja lohtunsa. Mitä on nyt tuleva hänestä? Millä voimalla aikoo hän kohottaa itsensä ja kohottaa miehensä? Päätä pyörryttää ajatellessa kaikkia lähellä olevia mahdollisuuksia.»
Sun kirjokukkias ei, rakas, rakas Daja, halua mun vainiooni hän! Ja sanoa mun täytyy sulle: sinun kukkais tunnen imevän liian kuiviin maatani, kuin kauniiks sen ne pukeekin, ma tunnen, kuin huumaa, pyörryttää mua tuoksut niiden, niin sulokirpeät! Sun aistis niihin paremmin tottuneet on. Hermoja en silti moiti, jotka sietää niitä. Vaan minulle ei eduks ole ne.
Tarvitsiko enään parempaa trahtamenttia joutilas mies? TIMO. Hän oli taivaassa, hän. Mutta me? TUOMAS. Tämä polttaa miehen mieltä. TIMO. Ja pyörryttää pojan päätä. JUHANI. Tuhannen riksiä senkaltaisen atrian edestä nyt! Tuhannen tuhatta riksiä!
Johan on itse aihekin rohkeimpia ja suurenmoisempia, mitä inhimillinen taide voi ottaa esittääkseen. Mutta senkin voittaa mielestäni vielä tekotavan rohkeus ja suurenmoisuus. Huimaa silmää ja pyörryttää päätä sitä katsellessa. Tuntuu siltä kuin maa järähtäisi jalkojen alla, ja seinät alkaisivat huojua kaatuakseen samassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät