Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta miehet söivät ja juttelivat keskenään, eikä kukaan minusta näyttänyt sen suurempaa huolta pitävän. Puhemies istui pöydän päässä, ja pöydän takana istui sulhanen. Hän oli verevä, kaunis mies, vakavan näköinen ja roteva. Yhdellä sormellaan hän olisi saattanut lyödä minut kumoon, semmoisena kuin minä nyt, sairastanut mies, tällä kertaa olin.
Poika oli saanut vähän miettimisen aikaa ja virkkoi nyt päänliikunnolla: Niin, vaan kello pitää sitten antaa pois, eikä saa särkeä. Viija taisi jo vähän ymmärtää, että jotain hullua hänestä puhuttiin, ja lähti aika kyytiä tupaan, kun muutenkin ujosteli miesvieraita. Ujo se näkyy vielä olevan, pannaanpa kello taskuun, sanoi puhemies.
Mutta klubi, sen sijaan, että olisi ollut hiljaa, huusi hurjasti taas uuden sanan, ja sanoi "Tuoli." Senjälkeen joka ikinen mies oli vaiti ja katseli minua. Minä menettelin hyvin tuhmasti. Sen enempää asiata ajattelematta, minä tein juuri mitä puhemies oli pyytänyt minun tehdä.
Puhemies ei voinut kyllin kiitellä, ylistellä ja ihmetellä Mäkelän varallisuutta ja kunnollista talouden hoitoa. Sulhasen isä, Marttalan Erkki, se puhui yhtenä hyrinänä siitä mahtavasta ja loistavasta tulevaisuudesta, joka vielä kylässä nähtäisiin, kun nämät molemmat talot ja talon rikkaudet yhteen pantaisiin.
Yht'äkkiä se taas taukosi kokonaan niin, että Maija luuli jo Ollin tukehtuneen, mutta samalla jatkui se jos jossakin äänilajissa. Puhemies heittelehti edes takaisin, mutta mitäs unta siinä semmoisessa jyrinässä olisi saanut, ja päiväkin rupesi suoraan silmiin paistaa räkittämään.
Onkoon kuinka lähellä? kysyi puhemies olevinaan tietämätöin. Hevosetta tämä väli päästään, aivan se on ... etkö tuota arvannekin. Minä vanha puhemies, hyvä minä olen arvaamaan, nauroi hän. Eikö se jo liene tässä emäntänä. No arvasitpahan, nauroi Hemmokin. Hyvä minä olen arvaamaan, kunhan vähänkään kuulen. Joko siitä itse olette sille puhunut?
"Kyllä ymmärrän, mutta jos ei se taivu, niin puhunko minä siitä velasta ... tuota ... että sinä panet sen hakemukseen?" kyseli puhemies. "Niin no, jos se ei taivu vaan kyllä se siitä taipuukin kunhan oikein asian ajat niin saatanhan minäkin sitten siitä puhua." "Kyllä kyllä ... mutta nyt hiljaan ... jo tulee emäntä", ja he istuivat kiireesti tuoleille, pelon ja toivon välillä.
"Mikäs tälle Simolle on mennessäkin" ... haasteli mustempiverinen puhemies ... "ei ole suinkaan ketään käden tiellä ... hehhehhee... Höö ... mink ... ähhöö ... minkä tekee, niin se on tehty... On taas kyllä ruista ja rahaa, hehhee... Puutosta ei suinkaan tule semmoisen talon emäntä näkemään hehhehhehhee"...
Marttalan mahtava, rikas ja ylpeä isäntä, poikansa Matin ja vieraan miehen kanssa, oli talossa; tuo outo mies oli puhemies, sillä nyt piti tapahtua Marin ja Matin kihlajaiset. Mäkelän Mauno ja Marttalan Erkki Matin isä olivat kauvan olleet hyviä ystäviä. He olivatkin kylän varakkaampia miehiä, sopihan heidän olla ystävykset ja kestailla.
Olisin minä toki tuonut, sanoi Viija. Kyllä minä sen tiesin ja eikä se enää näin ikämiestä oma janonsa hyvin hätyytäkään, vaan välistä sattuu toisenkin tautta janottamaan, haasteli puhemies nauraen. Vai niin, kummasteli Viija, ja vanhat sanovat että vettä ei vihalla juo, eikä toisen tarpeella? Aivan oikein, vaan eihän siltä ole pakko juoda, sanoi puhemies.
Päivän Sana
Muut Etsivät