Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kävi selville, etteivät he yhtä vähän kuin rouva Larssonkaan olleet voineet olla puhumatta suuresta salaisuudestaan miehilleen, vaan he olivat kumpikin säikähtyneet heidän vastaväitteistään niin, että vaikenivat, ennenkuin vielä olivat kerenneet ilmoittaa asian koko laadun ja tärkeyden. Kaikki kolme odottivat siis ratkaisevaa päätöstä puhemiehen rouvan viisailta huulilta.
Saavatkohan sellaiset miehet virkailla talossa vai pitäneekö lähteä paikalla pois. Puhemies oli mielestään valinnut parhaan ilmoitusajan, mutta vieläpä punastui Viija, eikä muuta kuin mennessään sanoi, että eihän tästä ole vielä ketään ajamalla ajettu. Vastaus oli puhemiehen mielestä myöntävä ja hän meni supakalla sulhasen korvaan puhelemaan asiain menosta.
Mutta sill'aikaa kun tulkki on melkein sanasta sanaan kertonut aivan vastikään pidetyn puheen, on lehterillä istuja ehtinyt unohtaa mieltymyksensä ja rakkautensa. Hän on haukotellut ensin kouraansa, mutta sitten uljaasti ihan ikkunata vasten. Missä hänen mielensä menneekin, sitä hän tuskin itsekään tietää, kun vihdoin viimeinkin kuulee puhemiehen sanat: »Onko keskustelu peettynyt?
Anna oli pukenut morsiamen ja oli sentähden puhemiehen kanssa ensimmäiseksi laattialla, sitten vei sulhanen morsiuspiikoja sillä välin, kuin sulhaisrengit tanssittivat morsianta, ja nyt vasta oli muille luvallista ryhtyä iloon. Kutsutut ja kuokkavieraat veivät kilvassa neitosia, muuta väliä ei heillä ollut, kuin että kuokkamiehet aina tanssivat lakki päässä ja piipun-nysä hampaissa.
Rouva Larsson lausui muutamia epäilyksiä, mutta enemmistö yhtyi puhemiehen rouvan mielipiteeseen. On siis instrueerattu, että me huomenna kello 9 precideeraamme itsemme Suurkirkkoon ja confundeeraamme tulevan situationimme? kysyi edelleen puhemiehen rouva. Olkoon menneeksi, vastattiin. Haluavatko rouvat abstraheerata itsensä tänne luokseni matkalla kirkkoon?
Minä sanon, että matamit astuvat ulos! toisti vielä kerran jäykkä palvelija, ja kun ei tämä kolmaskaan käsky näyttänyt vaikuttavan sen enempää kuin edellisetkään, tarttui hän kursailematta vastaankarustelevia rouvia käsipuoleen ja talutti heidät toisen toisensa jälkeen ulos penkistä. Muut heistä tottelivat kuin pelästyneet karitsat, mutta puhemiehen rouva pani vastaan.
Oli siinä nyt ajattelemista! Mahtava puhemiehen rouva oli hyvin innostunut siihen loistavaan aatteeseen, että saisi istahtaa neuvoksettarien penkkiin eikä katsonut ollenkaan tarvitsevansa siinä asiassa kysyä herransa ja miehensä suostumusta.
Gudula katsoi vilaukselta paperiin ja sitten hymyili hänkin. "En pidä enää kuuriruhtinaalle vihaa", sanoi hän; "päinvastoin on hän meille toimittanut jonkinlaista puhemiehen virkaa, ja ilman hänettä ei Mayer Anshelm nyt olisi minun rakas mieheni.
Mutta jos mieli jonkun asian mennä talonpoikaissäädyssä läpi ilman keskustelua, niin pitäisi puhemiehen esittää se varkain, parille kolmelle miehelle kuiskaten ja pyytää heitä, »etteivät virkkaisi kellekään mitään». Nyt hän on kuitenkin esittänyt asian kuuluvalla äänellä. »Herra Puhemies!» »Puhemies!» »Herr Talman!» »Herra Puhemies!» »Herra Puhemies!» »Talman!» »Herra Puhe...! Herra Puh.» j.n.e.
Niinpä niinkin mutta sehän on ollut vanha talonpoikaiskansan tapa, että sulhanen tulee puhemiehen kanssa, enkä minä tiedä syytä, miksi sitä muuttaa tarvitsisi ... mutta olipa se meidän kesken miten hyvänsä... Kyllä se sopii minun puolestani, ja saatpa puhua itse siitä Mariallekin. Näitä ukon sanoessa Maria astuikin kamariin kahvia tarjoomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät