Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Juuri tällä hetkellä oli aurinko puolenpäivän korkeudessa; taikaus rupesi taas valtoihinsa, Arabialainen orit laukkasi kentän poikki, hyppäsi aidan yli, syöksähti Tajoon ja sen purskuviin aaltoihin, kantoi hengästyneen ja kauhistuneen prinssin luolaan ja rupesi taas entiseen asentoonsa, kuin kuvapatsaaksi, rautaisen pöydän vierelle.
Hän hillitsi haukotuksensa ja kuunteli maltillisesti Eben Bonabbenin pitkiä ja opillisia kanssapuheita, joista hän sai pintapuolisen tiedon useissa opinhaaroissa, ja näin ennätti hän onnellisesti kahdenteenkymmenenteen vuoteensa, ruhtinaallisen viisauden ihmeenä mutta perin tietämättömänä rakkaudesta. Tällä ajalla huomattiin kumminkin jonkunlainen muutos prinssin käytöksessä.
Vihdoin hän katsahtamatta ylös virkkoi: »Tiedättehän, Dunois, että sekä isänne että myös oman itsennekin tähden mielelläni olisin teitä auttanut.» »En minä itselleni mitään pyydä», vastasi Dunois. »Teillä on miekkani kädessänne, ja minä olen teidän vankinne siinä kaikki! Mutta minä puhun tämän jalon prinssin puolesta, joka on Ranskan ainoa toivo, jos Jumala kruununperillisen pois kutsuisi.
Meri, metsä, kuunnelkaa, kuin tuo koito valittaa: Missä, kulta, viipynet, luokseni kun tule et!" Kuningas ei tanssinut. Hänen opettajainsa joukossa mainitaan kyllä eräs tanssin opettajakin, mutta prinssin edistys tässä jalossa taidossa oli ja pysyi, niinkuin erään tunnetun kadetinkin, "näennäisenä". Kaksitoistavuotias prinsessa Ulriika Eleonoora oli myöskin muassa paimentyttönä.
Vartija aikoi tarttua miekkaansa ja hyökätä prinssin kimppuun, mutta huomasikin kauhukseen huotransa tyhjäksi. Sen sijaan hän kiiruhti kuninkaan huoneihin ja kertoi miten vieras hänen nukkuessaan oli tunkeutunut linnaan. Kuningas suuttui silmittömästi kuullessaan vartijan puheen. Hän paljasti miekkansa, hyökkäsi tyttärensä huoneeseen ja alkoi solvata prinssiä.
Ja sitten hän vei lapsen mennessänsä, hieman pahastuneena siitä, että tuota juttua prinssin rasittamisesta liiallisella työllä alinomaan uudistettiin hänen läsnäollessansa.
Tämän puheen alussa oli Ramorny katsonut ympärilleen uhka-ylpeydellä, joka kuitenkin suuresti masentui prinssin loppulauseesta. "Suuri kiitos, kuninkaallinen herttua," virkkoi hän katkeralla hymyllä, "tästä teidän varovaisesta ja rajoitetusta todistuksestanne minun puolestani. Kylläpä se oli viisas mies, joka kirjoitti:
Ja, pyydän, poikani luo heti käykää, Tuon muuttunehen raukan. Joku teistä Nuo herrat vieköön Hamlet prinssin luokse. GYLDENSTERN. Jumala suokoon käyntimme ja työmme Hänelle iloksi ja avuks. KUNINGATAR. Amen! POLONIUS. Kuningas hyvä, lähettiläät Norjast' On tervehinä palannehet. KUNINGAS. Aina Sin' olet hyväin sanomien tuoja. POLONIUS. Niin, enkö?
Kuningatar huomasi kiivastuneensa liiaksi ja suostui pyyntöön, jätettyään prinssin kreivitär Wrangelin hoitoon ja varoitettuaan häntä hautomaan haavaa niin, ettei siitä jäisi arpea. Sillaikaa oli Eerikki Ljungille osoitettu eräät sivuportaat linnan toisessa kylkirakennuksessa, eikä kukaan hänestä sen enempää välittänyt.
"Siellä on hänen paikkansa", myönsi Cethegus. Hän kumarsi syvään ja sanoi: "Sinähän olet tuntenut ruhtinattaren kauan. Hänet oli sinulle määrätty." Prinssin kasvoille ilmestyi äkkiä heleä puna. "Valitettavasti en voittanut hänen sydäntään. "Näin hänet useita vuosia sitten täällä äitinsä hovissa. Siitä alkaen eivät sieluni silmät ole nähneet mitään muuta kuvaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät