Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mies oli sen rehellisesti ansainnut, sillä ei ainoastaan postimestari, vaan itse kuningaskin oli häntä ahdistellut niin, että hän tuskin tiesi, mitä teki. Mutta nyt, kun hän tunsi tukaatin taskussansa, niin kävi kaikki niin oivallisesti ja nopeasti, että hevoiset olivat parissa minuutissa valmiina. Kuningas hyppäsi kohta maltitonna likimäisen hevoisen selkään ja ratsasti pois.
Niin, kuta kauemmin tuota ajattelen, sitä enemmän vaan pääni siitä pyörälle käypi. NEITI. Niin, se on vielä hyvin kaukana tuolla Jyrkkämäen kohdalla vasta kuuluu kello mutta se tulee semmoista hirmuista vauhtia, että kyllä se tuossa tuokiossa on täällä. Mutta missä postimestari itse on? KIRJURI. Missä lienee.
"Ohoh, herra!" vastasi vieras, postimestarin, ääni. "Hevoiset täytyy kuitenkin ensin satuloida. Astukaa sisälle siksi." "Kuinka kauvan se kestää, herra postimestari?" kysyi Kaarle. "Korkeintaan kymmenen minuuttia, herra. Postiljoonin pitää kiirehtiä," vastasi postimestari. Tämä selitys näytti tyydyttävän kuningasta, sillä hän meni seuralaisinensa huoneesen.
Kuitenkin päätin minä vasta seuraavana aamuna ilmoittaa itseni hänelle, jos hän jäisi nyt yöksi posti-taloon, mutta, kuten sanottu, yöksi jäämisestä ei ollut puhettakaan. Kaarle oli tuskin ajanut pihaan, minä olin juuri hänen takanansa, kun jo kuulin hänen äänensä: "pian, herra postimestari! Kolme kuriiri-hevoista ja postiljooni tien-näyttäjäksi! Meillä ei ole aikaa ollenkaan viivytellä!"
Veli Bäck, puuttui puheeseen koulumestari, joka aina oli saapuvilla, kun Karstulaa mainittiin, veli Bäck, jolla on justitia mundi, oikeuden miekka kädessään, ei varmaankaan voi olla hirttämättä jesuiitta Hieronymusta Harz-vuoren korkeimman hongan latvaan? Varo itseäsi, veli Svenonius, pisti postimestari, jesuiitta oli hyvin oppinut mies, joka taisi hyvin paljon latinaa...
Atjöö, atjöö! Hyvästi, hyvästi! POSTINHOITAJA. Kaunis poika tuo! Jassoo, aamiainen. Hyvä, hyvä, minä tulen. Tulin hakemaan tuota kirjettä, joka olisi tuleva Eeva Stiina Antikaiselle Puuppolan kylästä. POSTINHOITAJA. Niin, kyllä semmoinen löytyy. Hutikkalan talossa, Rantamäen torpassa niinkö? VAIMO. Juuri niin, aivan niin, herra postimestari. POSTINHOITAJA. Se on rahakirje.
Taistelun tuoksinasta kiihoittunut postimestari karkasi ylös istuimeltaan ja tallasi isoäidin kipeälle jalalle rautapohjaisella anturallaan; koulumestari oli hämillään eikä ollenkaan ymmärtänyt sen ihanan lintusen arvoa, joka oli lentänyt hänen syliinsä, lapset hajaantuivat hädissään mikä minnekin, kaatoivat jakkaransa ja piiloutuivat välskärin korkeaselkäisen tuolin taa; ainoastaan Antero, joka äsken oli seurannut Stålhandsken ratsumiehiä vallihautojen yli, tarttui välskärin suureen, hopeapäiseen kävelykeppiin ja asettui sota-asentoon valmiina vastaanottamaan kroaatteja pistin tanassa.
Keisari Vilhelm on sanonut syyskuun ensimmäisenä päivänä syövänsä päivällistä Pariisissa, ja sen hän tekeekin, hän ei ole koskaan myöhästynyt, hänen junansa on aina saapunut sekunnilleen määräpaikkaansa. Suorinta tietä! Tietysti Belgian kautta! Sen puolueettomuusko traktaateilla taattu? Sota rikkoo traktaatit ja paperiperiaatteet! sen huutaa postimestari leveällä, pyyhkäisevällä liikkeellä.
Minä ilmoitin olevani määrätty postimestarin virkaa toimittamaan, ja menin sitten erään sihteerin mukana siihen taloon, missä onneton postimestari ja hänen vielä onnettomampi vaimonsa asuivat. Tässä kertomuksessa ei ole sijaa tavallisille matkamiehen tarinoille siitä ihmeellisestä kaupungista, mihin niin äkkiarvaamatta olin joutunut.
En saanut sitä sanotuksi heille näin, niinkuin olisin tahtonut. Sanoin vain: Eläköön innostuksenne ja uskonne, nuoret miehet! Kiitos, vanha herra! vastasivat he saman hyvän tuulen sävyssä. Jokailtaiset talonpojat olivat saapuneet ja istahtaneet seuraan, toisella puolella olevaan pöytään, juomaan iltaoluttaan. Kohta heidän jälkeensä oli tullut pappi ja postimestari.
Päivän Sana
Muut Etsivät