Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Voitte ottaa vyöstäni kiinni, niin pääsette haparoimasta pitkin seiniä. Teidän tähtenne minua on käsketty sammuttamaan yhdyt portaissa. Vai minun tähteni! ajatteli Bertelsköld. Olettepa täsmällinen, jatkoi saattaja puhettaan. Mutta kuinka saitte tietää tämän yön tunnussanan? Hm! vastasi luutnantti. Keneksi häntä luultiin! Arvaan ... vähän kultaa vain.
Hän myönsi ettei hän väsymättä ole voinut kulkea kaksi kertaa edestakaisin noissa jyrkissä portaissa ensi kerran hän oli mennyt alas ainoastaan saadakseen portin suljetuksi. Hän totteli sentähden mielellänsä käskyäni ja istahti sohvaan. Rinnassa oli vika, sanoi hän. Kuulotorven ja koputtelemisen kautta huomasin, suureksi surukseni, että hän puhui liiankin totta.
Minä valvoin sir Henryn kanssa hänen huoneessaan kello kolmeen aamulla, mutta emme kuulleet mitään muuta kuin portaissa olevan kellon lyöntejä. Se oli jokseenkin ikävä valvonta ja päättyi siihen, että me molemmat nukahdimme tuoleihimme. Onnellista kyllä emme siitä masentuneet, vaan päätimme yrittää toisen kerran.
Virta oli sadan askeleen levyinen ja syöksyi sekä kuohui yli äyräittensä. Portaissa oli vaan pari pylvästä rinnan, jotka sen lisäksi heiluivat ja häilyivät aika-tavalla kahden puolen tehden siten ylimenon hankalammaksi. Kiiruusti oli myöskin liikuttava, että tuhansia kerkeäisi tällä tavalla mennä yli parissa tunnissa.
Sigurdin puheen keskeytti pistoolin laukaus, joka pamahti puhelevien läheisyydessä, ihan niinkuin jossakin likeisessä huoneessa. Tuokio sen perästä kuului raskaita askelia portaissa ja ovi temmattiin auki; majatalonisäntä ja tämän takaa joukko hämmästyneitä, uteliaita itägöötiläis- ja smoolantilaisnaamoja tirkisti sisään, mutta katosivat heti taas.
Minä muistin hänen kostean kätensä, hänen lepäilynsä ja hengästymisensä portaissa, ja minä häpesin kuin koira ajatellessani, että olin voinut asettaa nuoruuteni rakkaan ystävän ja miksen sitä sanoisi ihanteeni tavallisten renttujen rinnalle, niiden, joiden elämä ehdottomasti on epäiltävä.
Onneksi herasyöningi ei ollut kotona, kartanoon tullessansa; täti Gunild kuitenkin otti hänen vastaan suurella juhlallisuudella ja osoitti häntä Selman tykö, joka soitteli pianoansa. Sävelet kuuli hän portaissa, jotka olivat katkonaiset, vallattomat ja valittavaiset. Alberti tuli Selman havaitsematta aina hänen luoksensa ja sanoi iloisesti: "Selmani! ihastukseni!"
Hänen kätensä mieleeni johtui, että hän ennen muinoin oli ollut sangen ylpeä käsistään oli kostea, ehkä mielenliikutuksesta, ja vähän väliä hän pysähtyi portaissa aivankuin hengästyneenä. Pimeät ullakkoportaat ilmaisivat minulle myöskin, että David-ystäväni, jota aikoinaan oli pidetty sangen lahjakkaana, sittekään ei liene pitkälle päässyt maallisen edistyksen tiellä.
Mutta d'Artagnan'in mieleen oli hänen emäntänsä niin kiintynyt, ett'ei hän ketään muuta huomannutkaan. Seuraavana päivänä palasi d'Artagnan taaskin mylady'n, luokse ja samoin sitä seuraavana, ja kerta kerralta muuttui kohtelu yhä ystävällisemmäksi. Joka ilta tapasi hän kamarineitsyen joko esihuoneessa, käytävässä tai portaissa.
Portaissa kohtasi hän tuon kauniin kamarineitsyen, joka hipaisi häntä ohimennessä ja punastuen silmiin asti pyysi anteeksi kosketustansa, ja äänellä niin suloisella että anteeksiantamus myönnettiin paikalla. D'Artagnan palasi seuraavana päivänä ja sai osakseen vielä ystävällisemmän kohtelun kuin ensimmäisellä kertaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät