Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Koko seudun väestö saapui juhlapuvussa kirkkoon, ja siellä ei löytynyt ainoatakaan, sen uskallamme varmaan sanoa, joka ei toivonut kaikkea hyvää morsiamelle. Tielle oli sirotettu kukkasia ja lehtiä; kylän nuoriso oli ollut ahkerassa työssä, löytyipä kunniaporttikin, jonka huipulla oli iso lippu, kirkon portaiden edustalla.
Portaiden alapäässä hän oli tavannut Liisan, joka oli myös ollut täysin puettu kuin ulos lähteäkseen. »Mihin menet?» hän oli kysynyt. »Minut on lähetetty apteekkiin», oli Liisa vastannut. »Tule mukaan! Minulla on myös matka sinne.» Ajuri oli yhä odottanut hotellin oven edessä. He olivat nousseet siihen ja Johannes oli maininnut koneellisesti Signen ja hänen isänsä osotteen.
"Tahdotteko, minä kysyn?" "Vallan kernaasti." He olivat juuri tulleet päärakennuksen portaiden kohdalle. "Alkakaamme jo tänään," sanoi Anni. "Niinkuin käskette." "Nyt juuri, käykäämme saliin." "Suokaa anteeksi, nyt en voi; Kaarlo veljenne odottaa minua. Meidän pitää lukea." "Miks'ei hän saata mennä kukkia hakemaan?" "Meidän pitää ensin tutkia eilen kootut kukat?" "Tutkikaa illalla vasta."
Usko oli juossut hänen jäljessään rantaan, työntänyt auki uimahuoneen oven ja tullut portaiden päähän vikisemään ja häntäänsä heiluttamaan. Elli alkoi houkutella sitä luokseen veteen. Koiran teki mieli, se katseli käpäliään, yritti lähteä uimaan, mutta ei saanut päätetyksi. Elli taittoi hauenkukan, vilkutti sitä ja heitti sen olkansa yli kauas jyrkkäyksen taa.
Vaikka indiania ammuttiin oikealta ja vasemmalta kuoliaaksi, onnistui heille kuitenkin tunkea sen sotilas-vyöhykkeen läpi, joka ympäröitsi palatsia. Jo seisoi Manangani portaiden ensi astinlaudalla, kun hän äkkiä seisahtui, sillä sotamiesten eronneet rivit paljastivat kaksi tykkiä, valmiina lakaisemaan päällekarkaajia pois.
Ilta kului senvuoksi hiljalleen kaikessa rauhassa ja kello läheni jo yhdeksää kun yht'äkkiä, aivan odottamatta kuultiin kulkusten heläjävän portaiden edessä, ja pari todellista lumiukkoa kompuroi eteiseen.
Tallirenki jaloittelee pikku kuninkaan ponyhevosta pihalla, joka sairaan vuoksi on oljilla peitetty, ja allapäin jää pony-parka seisomaan portaiden eteen katsellen pähkinänruskeilla silmillänsä siihen suuntaan, mistä pikku Leopold tavallisesti tuli hyväilemään häntä.
Jos joku hänen uusista tuttavuuksistaan vain tuohon äänilajiin erehtyi ja Mustilla oli tarkka korva siinä suhteessa suuttui hän heti, suuttui ja häpesi niinkuin vanha Väinämöinen, luikki loukkaantuneena ja häntä koipien välissä tavalliseen piilopaikkaansa portaiden alle eikä tullut esille päiväkauteen.
Ennenkuin hän ajoi portaiden eteen ja näyttäytyi kellekään, hän itseksensä pyysi anteeksi nimismies-vainajalta, sanoen hänelle: "enhän minä silloin ymmärtänyt!" ja tunsikin kohta niinkuin vanha Bäck olisi taputtanut häntä olalle tai päähän ja ystävällisesti sanonut: "ei se tee mitään, tule vaan!" Hän ilahtui ja käski kyytimiehen ajaa esille.
Huomaamattaan oli Eerikki asettunut linnan portaiden viereen ja seisoi siinä lakki kädessä kunnioituksen ja ihmettelyn ilme kasvoillaan. Kun tuo ylhäinen herra astui hänen ohitsensa, huomasi hän nuorukaisen, joka lienee näyttänyt hänestä vähän oudolta täällä Ulriksdalissa, ja kysyi ystävällisesti: Tahdotko jotakin, ystäväiseni? Hänen ystävänsä! ajatteli Eerikki ja hänen sydämensä sykähti.
Päivän Sana
Muut Etsivät