Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ja kenelle muulle nauroi hän niin herttaisesti kuin äidilleen polvella ratsastaessaan tahi muuten iloa pitäessä. Ei kenellekään muulle soinut niin kirkkaana, helakkana, sydämellisenä tuon pienen peipon ääni! Jos Jori tietäisi! Tämä oli ainoa syrjäinen ajatus, joka pyrki mieleen onnellisimpina hetkinä, kun hän enin rakkaudesta nautti.
Siellä saa istua riiarin polvella korkeella keinumassa.» »Kuulkaas, mitä nuo pojat laulavat tuolla keinulla, mennään kuuntelemaan!» Näin huudahti eräs mies muutamille tovereilleen, ja he läksivät keinulle. »En minä enää keinua tahdo, koska tuollaisia laulatte», sanoi Manta. »Istukaa rauhassa vain, onhan täällä lysti olla.
Hän kuulusteli harvoin oppilainsa läksyjä, istui ylioppilaan polvella oikaisemassa kirjoitusvihkoja ja sai suudelman jokaisesta lyijykynän piirteestä, jonka hän veti virhien alle ja sehän oli lapsille sangen opettavaista nähdä.
Tuolla taasen, tulisijan ympärillä, istui kälysten joukko hauskassa kanssapuheessa keskenänsä, ja Kekkurin uhkea emäntä, Timon vakava vaimo, siellä liikutteli kiltisti Venlan vellipataa, joka täysinäisenä valkeassa vaahdossa kiehui. Siellä myös tulitakan juurella, virsikirja polvella, Simeoni nähtiin, valmiina alkamaan yhteistä jouluvirttä.
Kun lähtöpäivä koitti, olivat "uudet vaunut" ynnä niiden edessä "ruunat" jo portaiden edessä; pikku Inkeri istui hattulaatikko polvella ja kyynelsilmin Jeppe kuskin vieressä; heidän tuli pian lähteä tullakseen oikeaan aikaan höyrylle; arkut ja kapsäkit olivat jo ennen lähetetyt "vanhoilla vaunuilla."
Vielä polvella pahalla Kumarsit kuninkahaksi: "Terve juutasten kuningas, Kaapu on sinulla kaunis, Vielä kruunu kauneampi, Aivan valtikka valittu." Vielä silmät syljekselit, Korvapuusteilla koetit: "Ett'ei ol' öljyä lähellä Voiteheksi kuninkahallen, Eikä tykkejä turulla Kuninkaallen kunniaksi, Ota nyt tämä hyväksi."
Barkis, nuokkuvalla tavallansa yhä nojautuen eteenpäin vaunujen jalkalailtaan, käsivarret kummallakin polvella. "Peggottya kai tarkoitatte, Sir?" "Ah!" sanoi Mr. Barkis. "Häntä". "Kyllä. Hän leipoo kaikki leivoksemme ja keittää kaikki ruokamme". "Tekeekö hän niin?" lausui Mr. Barkis. Hän pani suunsa, niinkuin hän olisi aikonut viheltää, mutta hän ei viheltänyt.
Viekkautta hän ei ymmärtänyt; luulevaisuus oli hänestä kaukana. "Minä voin maata jokaisen alammaisen polvella", sanoi hän usein. Yksi asia, joka kuitenkin välistä saattoi hänet osoittamaan muitakin puolia kuin näitä hänen omaisuuksiaan, oli hänen pikainen luontonsa ja se malttamattomuus, joka siitä oli seurauksena.
Tahtoisin nähdä, kuinka tämän sankarisuvun kolmannella polvella silmät palaisivat, kun hänelle urhon äänellä lausuisin: "Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."
Päivän Sana
Muut Etsivät