Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jos hän nyt antaa tuommoisen syrjäläisen panna itsensä pussiin, niin ihmiset alkavat hänen laulujansa halveksia, ja hän kadottaa ainakin näillä markkinoilla kaiken luottamuksensa. Mutta mikäs neuvoksi! Väkijoukko tuossa ympärillä pilkaten irvistelee, ja edessä seisoo riitaveli, sikariaan poltellen, eikä ole niinä miehinäänkään. Jolla ei ole nuijaa, se lyöpi lapiolla, ja niin teki Leppänenkin.
Hän oli nähnyt usein kuinka puunhakkaaja Mihem istui näin iltasilla poltellen piippuansa. Ei hän ollut milloinkaan kuullut piirustuksesta, ei perspektivistä, ei anatomiasta eikä varjosta. Kuitenki osoitti kuva kokonansa vanhuuden vaivat ja väsymyksen, surullisen, kärsiväisen nöyryyden: alku-esineen kaikki piirteet.
Kun Antero illalla myöhään palasi pirttiin, heitti hän lakin päästään pöydälle menemään, riisti takin yltään ja viskasi sen vuoteelleen, ojensi kätensä orsia kohti ja huudahti: »Oi autuutta, oi onnea! Oi ihanuutta ihmisten, oi!» Mikä runo se on? Onko se oma tekemäsi? kuului Riston ääni vuoteen ylikerrasta, jossa hän vielä valvoi tyytyväisenä iltapiippuaan poltellen. Ei se mikään runo ole!
Mutta lähestyipä häntä nuorempi, oppineen näköinen mies. 'Vaikene, sanoi tämä. 'Tempus linquae latinae jam proeteriit. Samaa arvelin minäkin ja läksin astumaan. Tulin rantaan. Siellä joukko iloisia, reippaita merimiehiä istui rantakivillä, tupakkaa poltellen.
Koko ajan on tämä samainen ratsumestari käyttäytynyt minua kohtaan aivan moitteettomasti. Kuulusteluissa ei hän ole osottanut mitään virkaintoa ja pitkät hetket olen vankilan kansliassa tupakkaa poltellen jutellut hänen kanssaan minkä mistäkin, m.m. myöskin kirjallisista kysymyksistä, sillä ensi tutustumisessamme esittäysi hän ammattitoveriksi, kertoen kirjottelevansa runoja.
Paroni vuorostaan huoahti ja sanoi: Minkä sille voimme, tyttöseni. Ja seuraavana päivänä isä ja äiti lähtivät, ja Jeanne ja Julien jäivät yksin. Silloin tulivat kortit käytäntöön nuoren pariskunnan elämässä. Joka päivä aamiaisen syötyään, piippuaan poltellen ja särpiskellen konjakkia vähitellen jo kuusi, jopa kahdeksankin ryypyllistä, pelasi Julien vaimonsa kanssa bésigue'a.
Kun leikkisä vanhus seuraavana päivänä astui ulos punaisesta, valkonurkkaisesta tuvastaan, poltellen suurta piippua, ja lähti maantielle, kulkien sitten sen ruohokentän yli, joka päivää ennen oli ollut täynnä uteliaita Tukholman miehiä ja naisia, lensivät hänen silmänsä selko selälleen hänen katsahtaessaan ylös auringon kultaaman puiden latvoihin päin. Mitä sitten näki hauska vanhus?
Koko ajan oli Savitien ukki istunut melkein äänettömänä, poltellen litteäkoppaista visapiippuansa. Hän oli kyllä puheliaskin välistä, kun sattui puhe sitä laatua, että hän osasi siihen tarttua, mutta kyllä sen kuulla kerkesi, sanoja tuli siksi harvaan. Ei taida pidot parata, jos ei vieraat vähene, sanoi ukki viimein ja pani takin päälleen.
Vai kuollut, sanoi eläinlääkäri ja nousi istualtaan kävelemään. Miettiväisen näköisenä hän sitten sikariaan poltellen pitkillä jaloillaan astua roikkaili, mutta hetken perästä virkkoi: »Vai kuoli. Kylläpä kuoli siinä liiaksi hyvä hevonen. Herrat saavat sen maksaa. Meidän on käytävä tarkastamassa, mihin tautiin se oikeastaan on kuollut.
Jos ne tytöt hyvinkin ottavat tuommoisia asioita lukuun?... Jojakim mietti tätä ja katsoi velvollisuudekseen syötyä lähteä vuorostaan hänkin Lehmäniemeen jos ei muun vuoksi, niin Joelin kiusaksi. Hän teki juuri niin, kuin oli ajatellutkin: meni Lehmäniemeen, istui penkille siellä ja katseli, piippua poltellen, talon tyttäriä.
Päivän Sana
Muut Etsivät