United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä olisi hänen isänsä, ankara, järkähtämätön Tuomas Tamminen sanonut, jos hän olisi nähnyt poikansa näillä poluilla taivaltavan? Noissa ajatuksissa saapui Johannes hotellin ovelle. Lähetti sisälle nimikorttinsa ja istahti esikäytävään odottamaan. Siinä istuessaan muisti Johannes, että häntähän oli käynyt kysymässä nainen hänen poissaollessaan. Se ei voinut olla kukaan muu kuin Signe.
Hänessä oli syttynyt kiihkeä kostonhimo; ellei hänellä olisi ollut kolmen vielä elossa olevan poikansa henget pelastettavina, niin olisi hän koettanut äkkinäisellä käänteellä purjehtia murskaksi tuo kirottu vene, joka yhä, aivan kuin ivaten, pysyi hänen rinnallaan ja jonka pahat tarkoitukset hän kyllä huomasi.
Varsinkin viivähti hän vähän aikaa jokaisen pienen lapsen haudalla, joita olikin paljo äsken luotuja, selvinä todistuksina kulkutaudin tuhotöistä. Se, mitä hän äsken oli nähnyt, oli kovin liikuttanut häntä. Nyt hän kiitti Jumalaa, että hänen oma poikansa makasi maan rauhallisessa povessa eikä ollut joutumassa elämän rajattomiin vaaroihin.
Zeuksen tekisi mieli pelastaa poikansa, mutta Heren kehoituksesta hän myöntyy antamaan kohtalon määräyksen mennä täytäntöön. Sarpedon kaatuu, ja hänen ruumiistaan taistellaan raivoisasti. Vihdoin Patroklos saa haltuunsa kaatuneen asevarjeet, mutta Zeuksen käskystä Apollon korjaa ruumiin ja panee Unen ja Kuoleman viemään sen kotimaahan haudattavaksi.
Teit nyt taimmoisen tarinan, Kumman aivan kuuluisamman, Kun saatit oman emosi, Oman valtavanhempasi Istumaan ikänsä kaiken Varsin vankihuonehessa, Hiirten surmana surussa, Pyyräsilmäin pyy'yksenä, Poikansa pahoista töistä, Oman lapsen laitoksista.
ESKO. Oletko nähnyt Mikko Vilkastusta? ANTRES. Puhemiestänne? Eikö ole hän seurassanne? ESKO. Hän jätti minun kuin susi poikansa, ja antoi minulle vielä korvapuustin lähteissä. ANTRES. Miksi erositte vihassa? ESKO. Hän on lyhy-nokkanen mies, eikä salli syntejänsä soimata. Korvalleni sain häneltä. Hyvä! Olisin ehtinyt hänen kiinni, niin kasvujen kanssa olisin maksanut kaikki.
Mutta Flinta asui vielä rappiolle joutuneessa tuvassaan; hän ei mielellään olisi muuttanut siitä. Kun muutan, sanoi hän, niin muutan "edemmäksi". Nyt istui hän penkillä portaiden vieressä, kehräsi villalankaa talveksi ja hyräili itseksensä virttä. Rannassa puuhaili hänen poikansa poika, Martti, kaksikymmenvuotias kalastaja, viheltäen iloista laulua ja tervaten kumollaan olevaa venettä.
Meidän sankarimme ovat puolen kuukauden perästä Berlinissä. Niin sanotaan sanomalehdessä". Rahvas oli ääneti: he eivät oikein tietäneet mitä tuo Berlin olikaan, ja he eivät rohjenneet kysyä. "Oi poikani! poikani!" valitti eräs vaimo, väännellen käsiänsä. Hänen poikansa oli armeijassa.
Vihdoinkin, mutta hitaasti, käsitti hän kuitenkin poikansa sanat ja hitaasti, mutta hämmästyneenä pudisti hän päätänsä, ihmetellen, että niin halveksivainen ajatus olisi voinut juohtua jonkun Juhl'in mieleen. Tahtomatta sekaantua tällaisiin iloisiin tuumiin, valitti hän uudestaan, hänen huokauksensa muistutti vanhasta puurakennuksesta, jota tuuli jyskytteli. "Poikaseni!
Mutta vuosi vuodelta eneni ajan hätä; vanhan Hafelborn'in varallisuus väheni vähenemistään, se ei häntä liioin huolettanut, sillä kaikki muut porvarit joutuivat niinikään häviölle ja hän lohdutti itseään sillä toivolla että jonkun vuoden kuluttua näkisi poikansa kirkkoherrana, ja jos ei Amos silloin naisikaan juuri jotain kreivinnaa, niin tulisi hän toki varmaan tuomaan jonkun aatelisfröökinän kotia rouvakseen.