Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Siihen vastasi rovasti antaen suuret hopeapikarit, joka antoi syytä pitää pitkän ylistyspuheen Koposen kunnallis-avuista ja luonteista, jotka hän asetti maan parhaimpien rinnalle. Koponen nousi, otti toisen pikarin, aikoen vieläkin vastata kiitos-lauseilla; mutta yht'äkkiä lankesi hän ta'apäin ja oli kivi-kuollut.
Prinssi Kaarlo Kustaa otti everstiluutnantti Stålsköld'in vastaan vanhana sotatoverina iloisella ja sydämmellisellä tavallaan, keskusteli tuosta rakkaasta leiri-elämästä sekä joi aimo pikarin vaahtoavaa viiniä hänen onnekseen. Everstiluutnantti jätti
Laasmanni sitä vastaan hiipi kuin kärppä pöydän lähelle, kumartui pikaria kohden, avasi suunsa ja painoi sen pikarin ympärille, puristi huulensa kokoon, taivutti niskansa taaksepäin ja lumpsis! kirkas neste oli luiskahtanut sinne, missä se äskeisen toverinsa tapasi. Hämäläinen ei ole julma; ei hän kiveä kuorman päälle heitä.
Iikka oli vaiti, niinkuin ne sanat eivät olisikaan koskeneet häneen. Hän kaatoi pullosta viinaa pikariin ja tarjosi Armfeltille. »Ensimäisten pitää saaman parasta.» Armfelt taputti vaimoa ystävällisesti olkapäähän. »Kiitoksia, minä juon pikarin teidän kanssanne, mutta en siitä pullosta; sen säästämme haavotetuille. Täyttäkää pikari meille kummallekin padasta!»
Nyt on kysymyksessä, sanoi hän itsekseen puristaen kätensä nyrkkiin, hän tai Rooma, siis hän! Ja levollisena hän katsoi, kuinka tyttö joi hiukan punastuen pienen kulauksen pikarista, jonka kuningas sitten tyhjensi pitkin siemauksin pohjaan saakka. Atalarik vavahti huomattavasti laskiessaan pikarin takaisin marmoripöydälle.
Näytti siltä, kuin olisi miehellä mielessä jotain erinomaisen tärkeätä, mikä hänen kaikin mokomin piti saada puhua. Paumgartner istuutui siis ja joi pikarin viiniä. Martti mestari alkoi seuraavasti: "Tiedättehän, rakas, arvoisa herrani, että minun kelpo rouvani kuoli kohta Roosan synnyttyä vaivaloisen lapsivuoteen seurauksista.
Saapi saavit seistäksensä, Kolataksensa korennat, Ja kapat kalataksensa; Piintyvät pikarin laiat, Tuopin korvat tummenevat. Oisiko lupa kysyä. Oliko viinat kuurittuna, Vai oli vasta aiottuna; Jok' oli leivät leivottuna, Vai oli vasta aiottuna?
Minähän kysyn teiltä! sanoi rouva loukkaantuneena mutta vaihtoi heti katseensa lapsellisen hämilliseksi. Minun tekee mieleni juoda kanssanne sovinnon malja! virkkoi nyt Adelsvärd ja katsoi häntä suoraan silmiin. Tahdotteko todellakin?... He tyhjensivät kumpikin suuren, ihanasti siselöidyn pikarin ja puristivat toistensa kättä. Tulkaa! kuiskasi rouva Leontina. Minä tunnen Letizian ja Emilyn hyvin.
"Sitä ette te ymmärrä!" keskeytti puolalainen ja rypisti suuttuneena silmäkulmiansa. Viini oli hänen hermoillensa tehnyt vaikutuksen, ja hän löi pikarin pöytään niin että sen pohjaan tuli iso lommo. "Minä kyllä huomaan," jatkoi hän, "ett'ei tässä maassa järjestys ja kunto juuri suurin vallitse.
Tyttönen etsi kauan löytääkseen jotakin juomaa, kunnes hän vihdoin keksi sen pullon, jonka Isolden äiti oli uskonut Brangienin haltuun. "Olen löytänyt viiniä!" huusi hän heille. Ei, mitään viiniä se ei ollut: se oli intohimoa, katkeran suloista riemua ja loputonta tuskaa, kuoleman onnea. Tyttönen täytti suuren pikarin ja ojensi sen valtiattarelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät