United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Ainoasti aivan alulle", sanoi apteekkari; "pidinpä vaan huolta, että parille, kolmelle pahimmalle kielikontille Curfew-kadun seudulla, jotka jo kauan aikaa olivat äissään tuosta Katrin liikanimestä 'Perth'in kaupungin Kaunotar', tuli tieto tästä uskollisen Valentininsa kepposesta.

MARGARETA. Voi ilmiötä pimeässä yössä tuhansien kuolemien tähden! KARIN. Tuhansien kuolemien tähden ah ja voi! CONON. Kuoli siis Anian. KARIN. Margaretan kihlattu! MARGARETA. Oo! CONON. Pidinpä häntä omana poikanani, mutta sai hän murheellisen lopun! MARGARETA. Hän taivaaseen astui, tulisissa vaunuissa hän kohosi, ja aukenivat pilvet. Tämä kunnia miehelle, mi kaatui maansa vartijana!

1:N SOTAMIES. Tommi ja Aristarkus, jaa totisesti; jos valehtelen, niin niskani poikki. PATRIK. Onko tosi, Tommi? TOMMI. Tosi, herra kapteeni! PATRIK. Onko tosi, Aristarkus? ARISTARKUS. Ei sanaakaan valetta! PATRIK. Haa! Ja sinä Tommi, niin nuori vielä, jonka nenä tuskin on ehtinyt punertumaan, jaa, sinä! Pidinpä sinusta paljon, mutta nyt olet repinnyt alas kaikki, kaikki. Oi te pedot!

ELMA. Niin toivon. Ja lukekoon hän tämän paperin. HANNA. Ja tämä heille näyttäköön, millä tavalla kuolit. ELMA. Mutta johtuupa jotain mieleeni vielä. muistat sen pienen, sorean, äitittömän tytön? HANNA. Miksi askaroitsee aatoksesi hänessä nyt? ELMA. Pidinpä hänestä paljon; hän minulle antoi aavistuksen äitin lemmen ihanuudesta, ja näinpä mietiskelin.

"Tosi kyllä, mutta mieluisammin soisin saavani olla kotona." Sanan mieluisammin oli Koponen lausunut eri äänellä, joka antoi Kakkurille syytä vielä lausua: "Pidinpä sinua miehenä, rahoista ei huolivana, missä koskee yhteistä hyvää." "Eikä se kristillistäkään olisi," lisäsi Jurri, "sillä pyhä raamattu sanoo, että viisasten tulee luopua vaimosta ja lapsista, antaaksensa valonsa loistaa maailmalle."

EENOKKI. Menköön hiiteen se naasikka! AAPELI. No no, no no! EENOKKI. Sinä katsot tämän vahingoksi? AAPELI. Pidinpä itseni jo melkein naineena miehenä, mutta olen toki taasen vanha nuori-poika, jonka elämä tuntuu mulle nyt kuin muurin raossa torkkuvan torakan ilta-auringon riutuvassa paisteessa.