Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Mitä hän niillä niin kiivaasti tekee?" sanoi maisteri. "Niinhän tuota minäkin arvelin!" tuumi mummo. "Kiitoksia paljo, hyvä herrasväki, kaikista ja hyvää yötä!" lisäsi mummo niiaten. "Samaa teille, ja onnea uuteen taloonne!" sanoi maisteri. Rouva kertoi samaa. Mummo meni kyökkiin ja seisattui keskelle permantoa.
Kuutama valaisi Alroy'ta, joka makasi vuoteellansa, peittäen kasvojansa toisella käsivarrellaan. Hän makasi liikahtamatta, mutta ei nukkunut. Hän nousi ja astui edestakaisin huoneessa levottomin askelin. Välisti hän seisattui ja katseli permantoa mietteisin vaipuneena. Hän lähestyi ikkunaa ja jäähdytti kuumaa otsaansa sydän-yön ilmassa.
Jykeämmät työrengit raappivat permantoa jaloillansa, piiat seisoivat hämillänsä, eivätkä kehdanneet edes yrittääkään tervehtiä; ja pari sievempää "sisä-neitsyttä" niiasivat leveästi.
Nehemias ja Mikko jäivät sinne. Nyt alettiin rakentaa saunaa; yksi hirsikerta kohosi toisensa perään ja kun Katri määrättynä päivänä tuli hevoisen kanssa, oli rakennus jo ehtinyt milt'ei hänen päänsä tasalle. Viikko tämän jälkeen oli se kattoa ja permantoa vailla. Sillä välin kun Nehemias kuljetti kattotarpeita lähimmäisestä sahasta, ryski Mikko taaskin hirsimetsässä tulevia rakennuksia varten.
Hän koputti varovasti permantoa sateenvarjollaan ikäänkuin koetellakseen sen kestävyyttä. Samalla katsoi hän nauraa hekotellen merkitsevästi rilliensä yli ystäväänsä. Tämänkin täytyi hymyillä hänelle. Käy sinä sisälle vain! hän sanoi. Olipa se todellakin onnistunut mielijohde sinulta pistäytyä kerran minuakin katsomaan. Niin vai, niin vai, hekotteli Jaakko Jaakon-Lauri.
Huoneessa vallitsi hiljaisuus; ei kuulunut muuta kuin emännän puikkojen kilkauksia ja valkean ääressä istuvan mustan kissan kehräilyä. Vihdoin putosi kellosepältä joku työkalu. Musta kissa hyökkäsi sen kimppuun ja alkoi kiidätellä sitä pitkin permantoa. Hitto vieköön tuon kasin! murahti kelloseppä.
Kovin nämä sanat painoivat tuumihinsa Simon ja levotonna alkoi hän permantoa astella. Reetta. Kuinka, rakas Härkäpäiseni, kuinka voit pelastua tästä paulasta? Jaakko. Pykälä on mun päässäni, selvä lainpykälä, joka avaa pelastuksen portit. Simo. Aiotteko mun syypäänä sysätä lain kynsittäväksi?
Vaikka arvattavasti monta vuotta oli kulunut siitä, kuin ihmisjalka oli sen permantoa polkenut, oli se kuitenkin aivan eheä, sillä lumi, joka vuosien kuluessa oli kerttynyt sen päälle, oli suojellut sitä ilman kaikkia turmelevasta vaikutuksesta.
Katso, minun ympärilläni jo on se äänetön hiljaisuus, ja minä seison sen loppumattoman salin kynnyksellä, jonka seiniä ei näy, ei kattoa kuulu, ei permantoa tunnu. Sinulla on vielä paljon kadottamista, ennenkuin tulet taivaaseen. Mutta minulla ei ole kadotettavana muuta kuin ääneni, jota vielä kuulet; ja kohta, kohta en minä enää voi sinulle puhua muuten kuin sinun omien ajatuksiesi kautta.
Ja tuo kauhea olento ryömi käsin ja jaloin pitkin permantoa, suudellen karkeita lattiapalkkeja, ikäänkuin hän olisi kuvitellut Julian pienen jalan niitä äsken koskettaneen. Auringonsäde kimmelsi lammen mustilla aalloilla. Tällä hetkellä oli murhaaja äiti. Oltiin elokuun loppupuolella; oli kulunut noin neljä viikkoa äsken kertomistamme hetkistä Gunilholmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät