Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Mutta kun pikku Helmi oli jo yli kolmen vuoden, alkoi hän epäillä, tokko hän saakaan muita perillisiä kuin tuon yhden. Kapteenin olisi taasenkin ollut mentävä merille, mutta sitä ei hän hennonnut nyt tehdä. Hän ei raskinnut vaimoansa siinä tilassa jättää onnensa nojaan, eikä ikävöimään miestänsä; päälliseksi tahtoi hän omin silmin nähdä sen ilopäivän, jona hän saa toisen perillisen.
Minä saan silloin tällöin rapportteja tuolta yläilmasta ja tiedän siis, sanoi hän, nauraen, että sinä olet sangen korkealla mamselli Anton'in, tehtaan-isäntä Anton'in perillisen luona, hyvänluontoinen mies, jonka minä näin Tukholmassa, ja neiti Attalien isäpuoli ... niin, yhtä kaikki liikanimestä, mutta hän on vapaaherratar Anton'in tytär ensi naimisista. Kuinka on sen asian laita?
Ajatellessaan luuleteltun äitinsä lempeyttä oli hänen mielestään ikään kuin olisi sen varastanut, ja vaikka alamaisensa kunnioitus ja mielen-hartaus kyllä välistä häntä vähän elähyttikin ja virkistytti, näytti näiden onnellisiksi tekeminenkin hänestä petokselliselta, koska tämä muka oli tuntemattoman perillisen tehtävä velvollisuus ja ilo.
Olen mies, Jok' olen pienest' alkain ollut tarkka; Paremman minä perillisen vaadin Kuin kupinkantajan. TIMON. No, entä sitten? ATEENALAINEN. Yks mull' on tytär, heimoa ei muuta, Kenelle tavarani luovuttaisin. On tyttö soma, tuskin naitava, Ja kalliist' olen häntä kasvattanut Paraimman mukaan. Nyt tuo käskylääsi Lempiinsä hänet kietoo.
Semmoiseksi minä, kautta Jupiterin, en ole noitaa koskaan kuvitellut. Mutta jos on totta, että hän on naimisissa hornan perillisen kanssa, niin enpä muuta voi kuin onnitella nuorta ruhtinas Belsebubia moisen puolison saamisesta. Samanlaisia ajatuksia, ehk'ei aivan niin vallattomia, liikkui toisenkin kähäräperuukkisen lakimiehen päässä.
Tuomas ei puhunut mitään vähään aikaan, sillä lapsen kannalta häntä hävetti ja perillisen kannalta ajatellen harmitti. Eiköhän isä löytäisi muualta sopivampia, sanoi viimein Tuomas, koettaen olla maltillinen. Tämä on minun asiani, eikä siinä ole muilla mitään puhumista. Teidän kaiketi. Vaan olisi minulla jotain sanomista, jos isä sallii puhua, arveli Tuomas. En kuuntele, epäsi hän.
Jos Frans olisi Ruotsissa langennut korkealta asemaltansa, niin olisi hän ei ainoastaan saanut katsella niitä kauniita kukkasia, joita seurustelemisen ja tuon rikkaan perillisen tuntemisen turhuus on kasvattanut vaan hän ei olisi kynnettyyn aukkoon voinut istuttaa yhtäkään kanervakukkasta, pientä ujoa ystävyyttä, sillä sekin tarvitsee elatusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät