Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Ruhtinatar Juliana oli kaikkialla ensimmäisten ja uskaliaimpien joukossa. Puut ja pensaat eivät kuitenkaau osanneet kuninkaan serkkua kunnioittaa.
Puut ja pensaat Esplanaatipuistossa riiputtivat hervottomina alaspäin tomuttuneita, elottomia lehtiään, ja ahnaasti imivät nurmipenkereet sisäänsä vettä, jota joku uninen ruiskuniekka säästäen sirotteli hienona sateena pitkin kenttää. Liike näytti loppuneelta.
Mutta kun Hetvi pitkään suuresta hongasta koverrettuun purtiloon kaatoi sakean piimäjuoman, niin vasikat kuulivat sen äänen. Silloinkos pensaikon takana kilahtivat pienet kellot ja vasikat kieli pitkällä lähtivät kilpaa laukkaamaan niin että pensaat huiskuivat. Ruustinna käsiään räpyttäen nauroi ja sanoi: »Ai-ai sitä kiirettä, ja kuinka monta niitä onkaan, kun pensaikko vilisee ihan täynnä!»
Oltiin juuri ihanan Toukokuun alkupuolella, ja kaikki, mitä oli viheriää, puut, pensaat ja puutarhan puhkeavat kukat näytti elähyttävän raikkaalta ja armaalta. Aivan keskellä tätä vihantaa seutua oli tuo vähäinen huone.
Sitten se hymyilee, hyppii, piehtaroi vielä enemmän, lyöpi kiviä, jotka ovat sen tiellä ja leikkii kukkien ja pensaitten kanssa, jotka riippuvat kosken ylitse. Mutta pian jalka tulee väsyneemmäksi ja tie hankalammaksi kulkea, kivet repivät sen vaatteita ja pensaat haavottavat sen kasvoja.
Silloin rientää hän eteenpäin juosten, leikkien, tanssien ja iloiten, kunnes tulee päivä, jolloin vastatuuli puhaltaa, jolloin kivet loukkaavat hänen jalkojansa ja pensaat repivät hänen kasvojansa. Silloin hän peljästyy, mutta äiti on kaukana; hän tulee katkeraksi ja tahtoo tehdä vastarintaa, mutta se ei onnistu. Hän itkee yhä vaan, siksi kuin sydän rauhoittuu.
Regina täti on niin vihaisen näköinen, ja Eugen olemmeko tehneet jotain pahaa?" "Lapsikullat", vastasi neiti Pilo myöskin kuiskaten, "tehän olette ottaneet ruusuja Regina neidin pensaasta..." "Regina neidin pensaasta? Mutta eivätkö kaikki pensaat ole hänen?" "Ovat, ovat toki!" vastasi neiti Pilo, hämmästyen suuresti sellaisista loppupäätelmistä.
"Oi, kamalaa näin yöllä unta: Syys-myrsky riehui, satoi lunta, Mun siskoin nääntyi sorroksiin; Puut, pensaat oitis paljastuivat Ja ropakoissa lehdet uivat, Ken ties jo kohta käykin niin!" Juokaa, miehet, juokaa! Kun Luoja viljavuoden suo, Niin viinapolttimoihin nuo Jumalan lahjat tuokaa! Ne täällä pannuun heitetään, Teill' ilo-lientä keitetään, Ja juokaa, miehet, juokaa!
Sitten rakennettiin kojun viereen lisää: kamari, tupa... Koju jäi kuistiksi. Ja kun rakennus oli saatu kuntoon, asuttiin täällä jo aina... Kaivot uurtuivat maahan ... marjapensaat ja omenapuut juurtuivat kantojen väliin... Nyt ne puut varmaan jo alkavat kukkia. Ja pensaat antavat makeuksiaan.
Tuulen huminassa sitruunapuissa akkunani alla oli jotain aaveellista ja kamalata. Minä loin silmäni Lindaraxan puutarhoihin; lehdot näyttivät minusta epäselviltä varjoilta, pensaat kummituksen-näköisiltä hahmuilta. Oli hyvä mielestäni kun sain sulkea akkunani, mutta kamarinikin oli saastunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät